Hyvät lukijat. Tämä itämaisen tanssin blogi täyttää vuoden. Sen kunniaksi on aika pohtia syntyjä syviä. Päivän kysymys: miksi tanssin?

Joku järkevä syyhän siihen täytyy olla, kun yli 11 vuoden ajan itämainen tanssi on vaikuttanut elämääni. Siellä alkupäässä oli muutama vähemmän aktiivinen tanssivuosi, kun esikoinen syntyi ja sen sellaista, mutta kahdeksisen vuotta olen nyt tanssinut tauotta, ja alkamassa on kuudes opetustalvi.

Aloitin itämaisen siksi, että tanssiminen kiinnosti ja selkäni oli jumissa, kiitos intensiivisen opiskelun, seminaaritöiden kirjoituksen ja tenttikierteen. Vähän minua arvelutti, kun musiikki oli niin omalaatuista ja ihmisillä oli kummallisia huiveja hassusti lantiolla eikä vyötäröllä. Mutta koska olin jostain kuullut, että itämainen tanssi on hyväksi selkäongelmiin, totesin, että jo pelkästään sen vuoksi (ja sen varjolla) voi tanssiin mennä tutustumaan.

Sittemmin tanssimotivaattorina toimi esiintyminen -- minuahan ei ole saanut pidettyä lavalta pois millään, ei ennen tanssiuran alkua eikä sen jälkeen. Jossain vaiheessa tanssimaan innosti erityisesti hyvä seura, ja olipa tuossa vuosikymmenen alussa sekin vaihe, jolloin tärkein syy oli se, että pääsin pois kotoa ihan yksin. Ei tarvinne kauan arvailla, että silloin talossa oli pieni vauva...

Tämän päivän lista

Miksi tanssin tänään, 11½ vuotta ensimmäisen itämaisen tanssin tuntini jälkeen? Siksi, etten enää ymmärrä, mitä tekisin, jos en tanssisi.

Rakastan arabialaista musiikkia. Se otti vähän aikaa, erityisesti mikrointervalleihin tottuminen, kun on ikänsä yrittänyt opetella soittamaan puhtaasti puolisävelaskeleissa kulkevaa musiikkia. Tätä nykyä löydän eri musiikkityyleistä -- arabialaisesta, länsimaisesta, klassisesta, jazzista, etnosta -- enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.

Kehonhallinta tuottaa mielihyvää. Ihmiselle, joka ei viitisentoista vuotta sitten tiedostanut lihaksistoaan eikä osannut käyttää kehoaan hyödyksi jokapäiväisessä toiminnassa, kropan hahmottuminen ja kyky kontrolloida eri lihaksia ja lihaskerrostumia on ollut häkellyttävä kokemus.

Liikkuvuuteni ja tasapainoni on parantunut käsittämättömän paljon. Olin -- ja olen yhä -- perusjäykkä ihminen, jolla takareidet ja hartianseutu jämähtävät helposti. Sitkeä työ on kuitenkin tuottanut paljon tulosta, ja tätä nykyä kroppa liikkuu sulavammin kuin nuorempana. Pääni ei enää mene pyörälle pirueteista, liukastelen talvijäillä vähemmän kuin ennen ja osaan käyttää kehon tukipaketteja hyödykseni, kun kannan raskaita kasseja (tai lapsiani). Löydän kireät lihakset ja tiedän, miten niitä saa venytettyä -- eri asia sitten on, venyttelenkö niitä...

Pystyn improvisoimaan. Kykyni hahmottaa ja ennakoida arabialaista musiikkia ja muistaa koreografioita on petraantunut harjoituksen myötä, mutta siinä vaiheessa, kun muutama vuosi sitten tajusin, etten mene lukkoon, vaikka koreografiasta unohtuisi pätkä (tai cd-levy pomppaisi ennalta arvaamattomaan kohtaan kesken esityksen tai tanssiväline ei käyttäytyisikään ennakoidusti), tunsin hallitsevani omaa tanssiani ja luottavani itseeni. Sen jälkeen tanssiminen on ollut nautittavampaa.

Musiikin tulkinta liikkeinä on kiehtovaa. On palkitsevaa paneutua musiikkiin ja tuottaa siihen koreografia, jossa ilmennän parhaan kykyni mukaan musiikkia, sanoja ja tunnelmaa, kunnioitan itämaisen tanssin traditioita ja parhaimmillaan vielä annan mukaan jotain omasta itsestänikin.

Eikä unohtaa sovi sitä, että esiintyminen on yksinkertaisesti ihanaa. Joskus esitys menee paremmin, joskus huonommin, mutta yleensä sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekeekö ns. virheitä. Hyvä esitys on silloin, kun yleisö lähtee mukaan ja nauttii esityksestä, kun itsellä on hyvä fiilis. Huonossa esityksessä kaikki voi mennä viimeisen päälle koreografian mukaan, yleisökin voi olla sitä mieltä, että esitys oli vallan mainio, mutta oma sydän ei ole tanssissa mukana. Joskus käy niinkin.

Viikon ohjelmapaketti

Tällä viikolla varsinkin pääkaupunkiseudulla tapahtuu. Tänään siis Studio Shamsina Espan lavalla. Tanssikeitaalla on perjantaina taiteiden yön tanssit ja viikonloppuna tiivisalkeet sekä nonstop-tunteja. El Hosseny Dancen kauden alkajaistanssit lauantaina, ja sunnuntaina Jaana Lindroosin koreografiakurssilla egyptiläistä tyyliä.

Turussa Anu Toivosen tiiviskurssilla lauantaina opetellaan baladikoreografia. Allekirjoittanut aloittaa huomenna Töysässä perinteiset tiistaiteemat, jotka jatkuvat neljä viikkoa, paikallisen kansalaisopiston kauden alkuun asti. Sitä vastoin monissa tanssikouluissa viikko-opetus alkaa jo tällä tai ensi viikolla. Jyväskylässä täytyy vielä malttaa tovi: 7HT aloittaa syyskauden 3.9. ja disco oriental -tunnit 10.9.

Iloista elokuun viimeistä täyttä tanssiviikkoa!