Lueskelin eilisiltana liikuntalehden vanhaa numeroa (Sport 1/2006), jossa oli mainittu monia eri tanssityylejä ja syitä, miksi kyseistä tanssia kannattaa harrastaa. Itämainen tanssi oli manittu kohdassa "Rauhallista menoa": "On myös tunteja, joissa hikoilu ei ole pääasia. Näitä tansseja voit harrastaa rauhalliseen tahtiin ja ilman hyppyjä." Totta toinen puoli, ja se on ilman muuta fakta, että itämaisen tanssin tunnilla hikoilu ja hengästyminen ei ole pääasia. Jos haluaisin vain saada hien pintaan, menisin kuntojumppaan tai stepaerobiciin.

Muita samaan kategoriaan listattuja tansseja olivat intialainen tanssi, seuratanssikurssit, nia (tanssin ja itsepuolustuksen yhdistelmä, jossa on piirteitä joogasta, tai chistä, jazzista ja aikidosta), bailatino easy, pehmeä nykytanssi ja mammasamba.

Heräsin huomaamaan, että Suomen tanssilajien kirjohan on valtaisa. Tosin suurin osa jutussa mainituista tanssilajeista on lähinnä kuntoilutansseja, ei niinkään esittämiseen ja kulttuuriperinnön kehittämiseen tähtääviä taidetansseja. Tästähän joskus kymmenen vuotta sitten käytiin valtaisaa kädenvääntöä: onko itämainen tanssi liikuntaa vai taidetta. Nykyisin lienee molempia tarjolla: opistot ja tanssikoulut tarjoavat mukavaa liikuntaa arjen vastapainoksi, mutta toisaalta pitkän linjan hurahtaneet tanssijat tekevät järjestelmällistä työtä tanssin kehittämiseksi.

Pienillä paikkakunnilla tarjonta on sitä, mihin opettajia sattuu löytymään. Omassa kansalaisopistossani opetetaan itämaisen lisäksi kantritanssia, jazztanssia ja kansantanssia (siis sitä suomalaista). Lapsille tarjolla on myös satubalettia ja baletin alkeita. Muilla paikkakunnilla tarjonnassa lienee afroa, hip hopia, sambaa, salsaa ja muita lattareita, steppausta, irlantilaista tanssia, modernia ja nykytanssia, erilaisia paritansseja lavatansseista rock'n'swing-tyyleihin... On tansseja, mistä valita.

Miksi joku päätyy harrastamaan itämaista, miksi joku jotakin muuta tanssilajia? Tanssien suosio näkyy esimerkiksi 7HT:n jäsenmäärässä: kun itämainen tanssi oli suosionsa huipulla kymmenen vuotta sitten, yhdistyksessä oli jäseniä toista tuhatta. Kun suurin itämaisen buumi meni ohitse, monet vuoden, pari harrastaneet vaihtoivat johonkin toiseen etniseen tanssiin.

Yliopisto koulutti

Toiset kokeilevat, innostuvat ja kyllästyvät, vaihtavat uuteen. Eikä siinä mitään vikaa ole: ei mikään tanssi tai liikunta ole Se Oikea jokaiselle. Ennen kuin löysin itämaisen tanssin, kävin muutaman vuoden jazztanssitunneilla. Jazz oli mukavaa, mutta olin siinä määrin opettajasidonnainen, että kun opettaja vaihtui, hyytyi minunkin mielenkiintoni. Sen verran olin jazzissa oivaltanut, että tanssi on mukavaa. Kävin pari kertaa modernin tanssin tunneilla ja huomasin heti, että tämä ei kolahda. Juuri muita tanssilajeja ei 1990-luvun puolivälissä Jyväskylän yliopistossa ollutkaan tarjolla kuin edellä mainittuja ja itämaista. Itämainen tanssi osui ja upposi.

Jos olisin nyt opiskelemassa yliopistossa, löytäisinkö tieni itämaisen tanssin tunneille? Kenties. Kävin aikoinani läpi suurimman osan yliopistoliikunnan tarjonnasta, kokeilin tavallisen jumpan, aerobicin ja venyttelyn lisäksi stepin, sliden, circuitin, combon, niska-hartiajumpan ja mitä muita silloin olikaan. Tulevana talvena Jyväskylässä näkyy olevan tarjolla ainakin seuraavia minun silmiini erikoisempia tunteja: gutbusters, bailatino, joogavenyttely, balletone, latinobic, dancemix, etnobic, combatic, aerodance ja aerobody. Lisäksi kesällä on ollut kursseina muun muassa pilatesta ja voimajoogaa. Tulee oikein ikävä yliopistoaikoja :'(.

Yliopistoliikunnan paras puoli oli se, että olemattomalla summalla pääsi kokeilemaan paljon erilaisia liikuntalajeja. Monipuolinen harrastaminen on toki tärkeää, mutta parasta on, kun löytyy sellainen oma laji, jonka parissa viihtyy. Luulenpa, että voisin pitää ainakin lattareista, afrosta ja erityisesti balletonesta -- mutta vain, jos opettaja on hyvä. Hyvän opettajan ohjauksessa innostuisin varmaan mistä tahansa. Mutta jäisinkö koukkuun ja jatkaisin myös sen vähemmän innostavan opettajan johdolla? Itämaisessa niin kävi.

Koreografioita syksyn alkuun

Viikonloppuna on Helsingissä tarjolla tanssikursseja: sunnuntaina jatkuvat jo edellisessä postauksessa mainitut Hossenyn koreografiakurssit, tällä kertaa estraditanssilla. Lauantaina Jaana Lindroos tanssittaa Shakiran tyyliin.

Viikon päästä maanantaina Studio Shamsina esittäytyy Espan lavalla.

Mitä pidemmälle elokuu kuluu, sen enemmän toimintaa on tanssirintamalla luvassa. Kohtapuoliin päästään jo viikkotuntien makuun!

Lämmintä viikkoa ja tanssin iloa!