Takana on tanssikesän kohokohta, Yalla!, ja nyt alkaa sulattelukausi. Neljä vauhdikasta päivää olivat täynnä tuttujen tapaamista, erinomaisia kursseja, rääkättyjä lihaksia ja lämpimiä tunteita. Ai että olikin kivaa!

Yallan kohokohtana olivat jälleen El Nugumin pojat, joiden kurssit olivat "very special". Torstain bändijamit nostivat tunnelman korkealle, ja lauantaina nähtiin oikeaa tanssin ilotulitusta. Opettajavieraat Yousry Sharif ja Nourhan Sharif kruunasivat monipuolisen annin: Yousry oli maineensa veroinen ja Nourhan ammattitaitoinen ja karismaattinen opettaja ja esiintyjä. Siihen vielä päälle ihanat suomalaiset esiintyjät ja opettajat -- upeat festarit!

Laveammin Yallasta raportoidaan seuraavassa Ishtarissa, joka ilmestyy elokuun alussa. Siihen mennessä on jo paljon tietoa myös ensi kesän festivaalista, jonka 7HT järjestää Jyväskylässä. Seuraavan kesäfestivaalin alkuun on enää 358 päivää!

Tänään Helsinki olet silmissäni kaunis kaupunki

En ole liiemmälti Helsingissä pyörinyt, joten kaupunki on minulle suuri mysteeri. Tällä reissulla oli tilaisuus avata mysteeriä hitusen, ja Helsinki näytti vierailijalle kauniit kasvonsa.

Jo aiemmilla Helsingin-visiiteillä olen huomannut, että kaupunki on iloinen sekoitus vanhaa ja uutta. Vanhojen kerrostalojen julkisivut ovat komeita, ja nupukivikatuja kulkiessa tuntee kulkevansa kohti menneisyyttä. Toisaalta uutta rakennetaan koko ajan, ja lasivaltaiset rakennukset kohoavat kuin missä tahansa suurkaupungissa.

Ihmispaljous on tietysti luku sinällään. Kun tulee pienestä maaseutupitäjästä, väkimassat ja hurja liikenne pitävät varpaillaan. Hyvänä puolena on julkisten liikennevälineiden runsaus: minusta tuli viikonlopun mittaan tottunut metron käyttäjä ja raitiovaunussakin osasin liikkua jo sulavasti (tasan yhtä reittiä, mutta sehän tällä reissulla riittikin).

Häkellyttävintä oli kuitenkin eri etnistä alkuperää olevien ihmisten määrä, edellisiltä Helsingin-reissuiltani en sitä muista. Osa ehkä oli turisteja, mutta valtaosa näytti kotiutuneilta helsinkiläisiltä. Suomen monikansallistuminen ei näy täällä maaseudulla, mutta Helsingissä huomasin, että se on arkipäivää.

Toinen yllättävä asia oli pienten liikkeiden määrä. Kun kuljeskelin katuja pitkin, tienvarret olivat täynnä pientä putiikkia ja ravintolaa. Mieleen hiipi väistämättä, että uuden liikkeen avaaminen pääkaupunkiseudulla on aikamoista riskibisnestä. Vaikka potentiaalistia asiakkaita on lähistöllä miljoona, heidän tietoisuuteensa pääseminen ei ole itsestäänselvyys.

Kesäfiiliksissä

Nyt on kesä ja se näkyy myös tanssitarjonnassa. Onneksi monet tanssikoulut tarjoavat kesätunteja, jottei tanssikunto pääse aivan rapistumaan. Kesän ajan tämän blogin tapahtumatiedotusosa saa pääasiassa viettää lomaa, luvassa on vain muutama yksittäinen tiedonanto. Mutta kun syksy koittaa, tanssirumba pyörähtää jälleen käyntiin.

Lapsiperheen rytmissä menossa on se oikea Loma. Näillä seuduin koulu alkaa jo 9.8., joten pitkää kuumaa kesää on jäljellä karvan alle kaksi kuukautta. Sillä varauksella, etten sekoa viikoissa ja päivissä, Ishtarin blogi ilmestyy silti joka viikko -- kesälläkin ajatukseni pyörivät tanssin liepeillä.

Tämän viikon ohjelmanumerona on saada lihakset toipumaan paitsi kurssirääkistä (mainittakoon Yousryn perjantain kurssin floorwork-osuus) myös hävyttömän painavien pakaasien kantamisesta. Kassit on nyt purettu, mutta reissun annin sulattelu on vasta alkanut. Lämmintä kesäistä viikkoa, rakkaat tanssijat, ja kiitos Yalla-elämysten jakamisesta!