Kun tanssia ollaan viemässä lavalle, ennemmin tai myöhemmin herää kysymys: mitä päälle?

Eri tanssityylit vaativat erilaisia asuja. Haggala on totuttu näkemään vihreässä tai oransissa galabeyassa ja valkoisessa essuhameessa, khaligissa pukeudutaan thobe nashaliin, fellahissa leveään mekkoon. Kansantanssien puvustus perinteisillä asuilla on ns. helppo nakki.

Paitsi että jostain ne puvut pitäisi saada. Tyypillinen kansalaisopiston ryhmä ei sijoita tanssiharrastukseensa kovin rehevää euromäärää, eikä itämaisen tanssin asuille ole pukuvuokraamoa. Puvut täytyy siis tehdä itse. Ilmaista ei ole sekään, sillä pukuihin sopivia kankaita ei ole joka kangaskaupan hyllyillä, kankaat maksavat halvimmillaankin viisi euroa metriltä (paino sanalle halvimmillaan) ja kangasta kuluu metritolkulla. Lisäksi tarvitaan vielä ompelutaitoisia ihmisiä, jotka loihtivat oman pukunsa lisäksi muutaman kaverinkin mekot.

Puvustusongelmien vuoksi kansantansseja ei kovin usein tule ryhmillä teetettyä. Mutta ilman pukua ei voi esittää sen paremmin estradia kuin baladiakaan.

Ensimmäiseen näytökseen, jossa esiinnyin (7HT:n kevätnäytös 1997) tarvitsin kaksi asua: kapean, halkiollisen mekon baladiin ja leveähihaisen galabeyan ynnä pussihousut saidimpaan poppikseen. Sittemmin aika monta esiintymistä meni pinkissä baladimekossa, ja pussihousuille on ollut käyttöä useampaan otteeseen. Galabeyasta tuli oikein onnistunut, mutta sooloissa sille ei ole ollut käyttöä ja ryhmätansseja varten olen aina hankkinut ryhmän asun. Yhtä kaikki, näistä asuista oli hyvä aloittaa pukuvaraston kasvatus.

Tänä keväänä olen jälleen pohdiskellut helppoja ja halpoja mutta näyttäviä tapoja puvustaa ryhmä. Sellaisia ei valitettavasti ole. Tai on yksi: peilipaljettimekot. Nämä ohuet, harsomaiset mekot näyttävät lähietäisyydeltä aika tylsiltä, mutta kun mekot vetäistään päälle ja ryhdytään tanssimaan, niin jo harjoitussalin valoissa paljettien hohde hivelee silmää. Valitettavasti illan kaikkia ryhmiä ja kaikkia tansseja ei voi puvustaa paljettilätkämekoin. Tarvitaan siis muitakin asuviritelmiä.

Koska kevään päätöskarkeloissa esiintymiskokemuksen kartuttaminen menee tärkeysjärjestyksessä pukuloiston ylitse, puvustus täytyy hoitaa minimihankinnoilla. Pari ryhmää asustaa itsensä puhtaasti treenikamppeilla. Hyväksi havaittu, yhtenäisen oloinen ryhmäasustus syntyy mustista jazzhousuista ja samanvärisistä paidoista ja lantiohuiveista. Siihen on tyytyminen, kun rahaa ei ole tarkoitus polttaa.

Tänään on tarkoitus ommella triolle sopivat paidat leopardikuosisesta kankaasta. Luonnollisesti kangas on aivan liian ohutta yksinään käytettäväksi eikä se edes jousta riittävästi, mutta kuosi on komea. Enää puuttuu sopiva malli...

Taas pääsee tanssimaan

Pääsiäinen vetelee viimeisiään ja huomenna palataan arkijärjestykseen. Paikalliset kansalaisopiston tanssitunnit pyörivät enää pari viikkoa, toisaalla tanssikevät jatkunee vielä pidemmälle.

Tulevana viikonloppuna pääkaupukiseudulla voi hotkaista ison tanssipaketin. Lauantaina Studio Shamsina esittäytyy Malmisalissa kello 15 ja 19, ja Järvenpäässä nähdään Aminan kevätnäytös, jossa tähtenä Pille Roosi.

Pillen ihastuttavaan opetukseen pääsee tutustumaan Tanssitalo Juuliassa, jossa lauantaina jammataan bollywoodin ja poppistanssin tahtiin.

Palaan takaisin ompelupöydän ääreen. Iloista alkavaa arkea!