Olipa kerran aika, jolloin kaikki tanssiin liittyvät tavarani mahtuivat yhteen reppuun. Tuosta ajasta ei itse asiassa ole kovinkaan kauan, muutama vuosi. Kaikki, mitä silloin tarvitsin (ja omistin), oli pari kolme lantiohuivia, tossut ja pari esiintymispukua, huivi, zillit ja keppi (joka ei totta puhuakseni aivan reppuun mahtunut) sekä muutama cd. Ajoitettakoon tämä aika jonnekin viime vuosituhannen lopulle.

Sitten tuntui löytyvän vähän irtorahaa, jonka käytin sujuvasti uusien lantiohuivien hankintaan. Kohtsillään päästiin tilanteeseen, jossa kaikkia lantiohuiveja ei ollut järkevää kuljettaa mukana, vaan treenikassiin heitettiin pari yksilöä fiiliksen mukaan. Ehkä tärkein etappi oli sijoittaminen ensimmäiseen oikeaan milayaan: sitä ennen olin treenannut mustalla, paksuhkolla kangaskappaleella. Paljettien kimallus pyöräytti pään sekaisin. Cd-valikoima kasvoi kursseilla käymisen myötä: kurssin hintaan sai aina lisätä suoraan 20 euroa koreografiamusiikin hankintaa varten.

Pikkuhiljaa varasto alkoi karttua. Ryhdyin opettamaan ja esiintymään, joten tarvetta oli kaikenmoiselle tarpeistolle. Koska opetan kansalaisopistossa eikä kansalaisopisto varmasti ole suostuvainen hankkimaan kaikkia mahdollisia itämaisen tanssin vempeleitä, opetuskäyttöön tuli hankittua perusvälineitä ja rytmisoittimia. Opetan useammalla paikkakunnalla eri saleissa, joten käytettävissä ei ole vakiosalin varastotiloja.

Kasoittain tilpehöörejä

Juuri nyt ollaan pisteessä, jossa tarpeistolle täytyy keksiä kunnon säilytysmenetelmät. Osa tavaroista on onneksi lainassa, mutta siitä huolimatta työhuoneessani valuu tanssitilpehöörejä pitkin kaikkia vaakasuoria pintoja, vaatehuoneessamme on kasoittain esiintymisvaatteita, sekalaisia ryhmillä käytössä olleita asusteita löytyy sieltä täältä eikä esiintymiskoruilla ole mitään loogista sijaintia .

Epämääräisen arkistointimenetelmäni heikkous on se, että alan unohtaa, mitä kaikkea minulta löytyy. Esimerkiksi cd:iden arkistoiminen on hankalaa: aina täytyy olla roima otos levyjä tuntikäytössä, joten tanssilevyille ja -videoille pyhitettyä hyllykköä katsomalla ei saa kokonaiskuvaa levyvarannoista. Pieni penkominen varastoissa tuottaa yllätyksiä -- viimeksi levyhyllyä kolutessani löysin muutaman unohdetun aarteen.

Sama ongelma pätee myös koreografiapapereihin. Oi niitä aikoja, kun kaikki koreografiat mahtuivat yhteen kansioon! Tätä nykyä minulla on neljä viisi erinomaisen painavaa repäisykansiollista paperinuotteja tansseihin.

Tanssitarpeistoni on kasvanut tähän jamaan salakavalasti muutamassa vuodessa. Nyt olisi aika laittaa arkistot ojennukseen. On sentään kolme tanssitarpeiden saraa, jotka ovat ojennuksessa: kaikki tanssiasukankaani löytyvät kahdesta (hyvin suuresta...) pahvilaatikosta, kaikki kirjontatarpeeni muutamasta pienemmästä laatikosta ja kaikki Ishtarit hyllystä omista lehtitelineistään (paitsi silloin, kun selaan arkistoani). Enää on järjestettävänä huivit, puvut, korut, tossut ja kengät, tanssivälineet, levyt ja videot, muistiinpanot ja koreografiapaperit, soittimet...

Ensimmäisen hiihtolomaviikon harrasteita

Tällä viikolla eteläisimmässä Suomessa on hiihtoloma. Ainakin Studio Shamsinassa on tarjolla useampia kursseja viikon mittaan: tänään maanantaina shaalitanssi, tiistaista keskiviikkoon keppitanssi ja keskiviikosta perjantaihin bollywoodia.

7HT puolestaan kokoustaa tänä iltana: kello 18 alkaa vuosikokous Dance Centerissä. Tervetuloa!

Tämän viikon ohjelmana on allekirjoittaneella työstää seuraava Ishtar, jossa julkaistaan taas luettelo paikallisyhdistyksistä. Tapahtumakalenterin uudet ilmoitukset toimitukseen viimeistään perjantaina, kiitos!