Toissa viikon perjantaina tarkastettiin Helsingin yliopistossa Marjaana Vesterisen väitöskirja antiikin tanssista. Tanssi ja tanssijat roomalaisajan Egyptissä -tutkimus kertoo, että meille niin rakkaan tanssin esihistoria on ollut monilta osin hitusen ylevämpi kuin aiemmat tiedot ovat kertoneet.

"Antiikin kirjallisuudessa ammattitanssijat yhdistetään usein prostituutioon ja heidän moraaliaan pidetään arveluttavana. Vesterisen käyttämän egyptiläisen aineiston mukaan asia ei ole näin yksiulotteinen." (Ylen uutiset 14.9.2007.)

Minullekin on jäänyt lähtemättömästi mieleen, että itämainen tanssi ja prostituutio ovat joissain historian vaiheissa kulkeneet jollei nyt aivan käsi kädessä niin ainakin rinnatusten.Vesterisen tutkimuksessa on keskitytty antiikin aikaan 100--400 jKr, jolloin elettiin roomalaisten valtakautta. (Täytyi käydä varmistamassa Wikipediasta, mihin vaiheeseen Julius Caesarin ja Kleopatran aika osui: heidän elämänsä ja hallintokautensa oli viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Caesar kuoli vuonna 44 eKr ja Kleopatra VII vuonna 30 eKr.)

Väitöskirjan mukaan tanssi oli Egyptissä arkinen asia. Tanssi liittyi erityisesti uskonnollisiin juhliin, joihin tanssijoita palkattiin -- heidän palkkansa oli jopa parempi kuin muilla juhlien esiintyjillä. Sen sijaan aineiston perusteella prostituutio ei ole ollut osa egyptiläisten ammattitanssijoiden toimikenttää, vaikkakin vanhoissa lähteissä tanssijoihin viitataan itäisinä tanssijoina, joiden tanssityyli oli viettelevää. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)

Naistanssijoiden vaatetus oli tuolloin osittain läpinäkyvä, mutta kangasta oli runsaasti. Näin samaan aikaan näkyivät sekä vartalon ääriviivat että liike. Miestanssijoilla puolestaan sukupuolielimet olivat usein näkyvissä. "Tämä selvästi korostaa hedelmällisyyttä ja myös uskonnollisuutta", Vesterinen kertoo. (Ylen uutiset 14.9.2007.)

Väitöskirjan lähteenä ovat olleet erityisesti vanhat papyrukset. Useimmiten antiikin ajan tutkimukset perustuvat antiikin kirjallisuuteen, jolloin näkökulma on antiikin kirjailijoiden. Antiikin kirjallisuuden perusteella tanssin arvostus oli vähäinen, mutta papyruslähteistä arvostuksen puute ei tule esille. Sen sijaan 300-luvulta eteenpäin tanssijoita ei enää lähteissä juuri mainita paitsi näyttämöteosten yhteydessä. Noihin aikoihin tanssi lähti siis muuttumaan. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)

Menneisyys ja menneisyys

Tässä kohti journalistinen lähdekriitikkominäni haluaa muistuttaa, että sellaista ei olekaan kuin objektiivinen kirjoitus. Erityisesti historiallisten aiheiden tiimoilta tulee aina mieleen, miten omavaltaisesti menneisyyden tapahtumia painotamme ja arvotamme -- historiahan on sellainen, millaiseksi sen kirjoitamme (anteeksi kaikki historioitsijat).

Koska kirjoittaminen on aina valintoja, kirjoittaja muokkaa maailmankuvaa, joka tekstistä syntyy. Kun aikaa kuluu, monet kirjalliset materiaalit häviävät ja tuhoutuvat, ja historiankuvaa muokkavat ne tekstit, jotka ovat jäljelle jääneet. Vesterisen tutkimuksessa on käytetty "uusia" lähteitä tuttujen sijaan, joten tekstien välittämä kuvakin on toisenlainen kuin ennen.

Kuinka olennaista meille tanssijoille on se, millaista egyptiläinen tanssi oli likemmäs parituhatta vuotta sitten? Se ei vaikuta siihen, millaisia tanssitunteja tällä viikolla oppilailleni pidän. Historia, meidän tanssimme historia, on kuitenkin arvokasta. Ilman kulttuurikontekstia ja historiallista taustaa ei voi ymmärtää tanssin kokonaisuutta.

Itämainen tanssi on etninen tanssi, se sitoutuu paikkaan ja myös aikaan, ja siksi sitä tulee kohdella kunnioittavasti. Aika muuttuu, olosuhteet muuttuvat, tanssi muuttuu, jopa historiakin muuttuu, mutta mitä enemmän on tietoa, sen helpompaa on ymmärtää tanssia.

Englannin antia

Tähän päättyy paatoksellinen lähdekritiikkipohdiskelu sekä sukellus tanssin esihistoriaan. Odotettavissa tällä viikolla: suvantovaihe suomalaisten tanssitapahtumien jatkumossa. Jos sen sijaan asiaa on Englannin saarelle, tarjolla on suuremman luokan tapahtumaa.

International Bellydance Congress tuo samaan tapahtumaan valtaisan joukon kiinnostavia nimiä. Suomessa tuttuja ovat esimerkiksi Raqia Hassan, Randa Kamel ja Khaled Mahmoud Egyptistä, Beata ja Horacio Cifuentes Saksasta sekä Leila Haddad Ranskasta. Lisäksi tapahtumassa opettavat amerikkalaisopettajat Fahtiem, Jim Boz ja Frèdèrique David, Yasmina ja Shafeek Egyptistä, Samasem Ruotsista sekä koko joukko Iso-Britannian ja Euroopan opettajia. Suomalaisopettajia ei tapahtumaan ole kutsuttu, mutta toki tapahtumassa on suomalaistanssijoita, joten vuodenvaihteessa ilmestyvään Ishtariin saamme raportin jättikongressin tunnelmista.

Tapahtumat Ishtariin

Muistattehan, että lokakuussa ilmestyvän Ishtarin tapahtumakalenteritietojen deadline on perjantaina. Samaisen tapahtumakalenterin antia kerrataan tässä blogissa.

Saan viikoittain koko joukon sekalaista tanssipostia, josta en käy tapahtumakalenteritietoja poimimaan. Kokoan tapahtumakalenteriin sellaiset sähköpostiviestit, jotka on selvästi merkitty maininnalla "tapahtumakalenteriin" -- mieluiten heti viestin otsikossa, jolloin tietotekniikka hoitaa lajittelun puolestani. Toki myös paperilla lähetetyt ilmoitukset lehteen präntätään.

Iloista tanssiviikkoa ja mukavaa matkaa kongressiin lähtijöille!