Vielä kerran palaan kesäkuun alkuun ja Yallaan, tarkemmin ottaen tapahtuman tähtivieraisiin Yousry Sharifiin ja Nourhan Sharifiin.

Yousryn tietävät kaikki pitempään tanssineet. Elämäni oli osunut kulkemaan siihen malliin, etten koskaan aiemmin ollut päässyt livenä maestroa näkemään, vaikka hän on useampaankin otteeseen käynyt niin Jyväskylässä kuin Helsingissä. Olin innoissani, kun minulla oli nyt mahdollisuus päästä hänen kurssilleen.

Nourhan Sharif oli mysteeri. Paitsi että hän oli ensi kertaa tulossa Suomeen, juuri kukaan ei ollut käynyt hänen kursseillaan eikä osannut suositella. Aiempi kokemukseni Nourhanista rajoittui Hazar Fazar -videoon, siinä se.

Lukujärjestysteknisistä syistä en voinut ottaa niitä kursseja, jotka olisin halunnut, vaan jouduin tyytymään niihin kursseihin, jotka sopivat kurssiohjelmaani (kyllä, oli kursseja, jotka menivät tärkeysjärjestyksessä näiden yli!). Päädyin Yousryn perjantain kolmostason kurssille ja Nourhanin pitkälle estradikoreografiakurssille.

Maestron opissa

Yousry oli valloittava. On vaikea sanoa, kumpi oli kiehtovampaa, hänen koreografiansa yllätyksellisyys ja soljuvuus vai tekniset jutut, joihin hän ehti kiinnittää huomiota. Opettelimme hauskan keppisaidin, jossa oli kerrankin kepin käyttöä minun makuuni -- tarkoittaa sanoa, että kepille riitti koreografisia kiemuroita. Seikka, josta en Yallan jatkopäivinä kiittänyt, oli floorworkosuus. Se pisti reidet lujille.

En osaa sanoa, oliko Yousry maineensa veroinen. Mies ei ollut täydessä iskussa, ymmärtääkseni tukiranka vihoitteli, mutta siitä huolimatta hän sulavasti näytti liikkeet ja sarjat ja ehtipä muutamaan otteeseen ojentamaan meitä epäpuhtaasta suorituksesta tai laskennan puutteesta. Sen sijaan Yousryn kuuluisat epätoivon tuokiot jäivät minulta joko huomaamatta tai sitten niitä ei ollutkaan. Kaikkinensa nautin Yousryn kurssista valtavasti ja toivon, että tulevaisuudessakin mies saadaan Suomen kamaralle.

Kovaa kuntoa ja mahdotonta tempoa

Nourhanin parin tunnin kursseilta kuului hyvää palautetta. Monipuolista, järjestelmällistä ja inspiroivaa opetusta. Tästä ehti saada jo sellaisen ennakkovaikutelman, että opettaja on rauhallinen ja seesteinen.

Rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan viikonloppuaamujen estradikurssilla. Tempo oli alusta asti sellainen, että vähillä unilla keplotteleva festarivieras oli uuvahtaa pelkkiin alkulämmittelyihin. Kun kropassa painoivat edellisen päivän tanssit ja kun muutenkaan kroppani ei herää ennen puolta päivää (enkä minäkään noin varhain), rääkissä täytyi mennä välillä säästölinjalle, että voimia riitti koko kurssin ajaksi, loppupäivästä puhumattakaan.

Nourhan opetti Yousryn pitkän estradikoreografian, jonka olimme nähneet perjantai-illan näytöksessä. Koreografia ei viehättänyt minua yhtä paljon kuin keppisaidi, mutta siinä oli paljon ihanan tanssillisia elementtejä ja oivaltavia koreografisia tulkintoja. Ehkä en kuitenkaan saanut kokonaisuutta pureskeltua kuudessa tunnissa niin pitkälle, että olisin päässyt osasten yli kokonaisuuteen.

Opetuksessa Nourhan hyödynsi pitkää salia juoksuttamalla meitä eri liikkeiden kanssa päästä päähän. Pitkät treenisessiot olivat hyödyllisiä: ne auttoivat liikkeiden sisäistämisessä niin, että jalat eivät menneet koko ajan solmuun. Tempo oli tosin tuplaten nopeampaa kuin mihin itse kykenin noin varhain aamusta. Lisäksi treenasimme erilaisia pyörähdyksiä ja myös huivitekniikkaa, ja koreografiaan tehtiin myös huivialoitus.

Perusteellisuuden vaikutelma kärsi siitä, että koreografia oli niin pitkä, että sen kaikkia osia ei ehditty treenata aivan viimeisen päälle. Sinne jäi muutama musta aukko (jotka täytyy treenata videolta), läpimenoissa räpelsin niitä läpi kerrassaan kehnosti: koreografiassa oli paikoin paljon sälää parilla iskulla. Silti olen opetuksen kokonaisuuteen ja monipuolisuuteen tyytyväinen. Nourhan oli helposti lähestyttävä, hän vastasi auliisti ja selkeästi kysymyksiin, hän antoi paljon tietoa myös ohi varsinaisen koreografian, ja hän jaksoi piiskata armottomasti.

Monella tapaa rinnastan Nourhanin opetuksen Khadejah el Oueslatin opetukseen, johon osallistuin Tampereen festareilla viime elokuussa: kummassakin oli paljon samaa räiskettä ja vauhtia, jämäkkää tekniikkaa ja  haasteita. Arvostan kumpaakin opettajaa ja käyn mielelläni jatkossakin kummakin kursseilla, jos mahdollisuuksia on. Jos matkaatte New Yorkiin, kannattaa käydä Sharifien studiolla.

Allekirjoittanut jatkaa edelleen antibioottikuurilla ja niukalla tanssilla. Voi kun tietäisi, mitä uskaltaa tehdä, ettei tauti uusi tahi pahene. Toisaalta lohduttaudun sillä, että on vain yksi asia, joka on surkeampaa kuin sairastaa kesällä: sairastaa talvella, kun tanssin parissa kuluu monta iltaa viikossa. Tervettä ja lämmintä heinäkuun viikkoa!