1990-luvun puolivälissä kansa rynni itämaisen tanssin tunneille sankoin joukoin. Silloin tanssimme keikoili suosionsa määrällisellä huipulla, eikä mikään tuntunut riittävän. Huuma kesti muutaman vuoden, sitten muut etniset tanssit imaisivat uutuuksista haltioituvat. Toki jäljelle jäi koko joukko intohimoisia harrastajia. Sittemmin harrastajamäärä on lähtenyt uuteen nousuun. Vaikka viime vuosikymmenen huippulukemiin ei enää päästäisikään, tätä nykyä laatu hakkaa määrän mennen tullen.

Monet veti tanssimaan kymmenen vuotta sitten -- ja vielä tänäänkin -- itämaisen tanssin parantava vaikutus. Itämainen sai suuren suosionsa kynnyksellä parantavan tanssin leiman, erityisesti maine selän korjaajana houkutteli ihmisiä. Kun tanssi ei taikaiskusta poistanut selkävaivoja, moni pettyi.

Kyllä minäkin tulin ensimmäiselle itämaisen tanssin tunnilleni selkävaivojen varjolla. Se oli hyvä syy lähteä tutustumaan outoon etniseen tanssiin, "napatanssiin" -- nimellä oli maallikon korvissa hieman arveluttava leima. Ei minun selässäni mitään ratkaisevaa vikaa ollut, olinpahan vain jämähtänyt tenttikirjojen ääreen, eikä monipuolinenkaan liikunta tuonut helpotusta lihaksiston tasapaino-ongelmiin (tämä analyysi siis nykytietämykselläni).

Tanssi vei minut, parannusvaikutuksista viis. Mutta totuuden nimessä täytyy kertoa, että selkäni -- ja koko kehoni -- voi paljon paremmin nyt kuin kymmenen vuotta sitten.

Parempi ryhti, vähemmän vaivoja

Paljon riippuu tietysti vaivoista ja niiden syistä. Jyväskylän YTHS:llä oli aikoinaan lääkäri, joka määräsi joka vaivaan liikuntaa. Vitsailimme, että hän varmasti ohjeistaisi parantamaan murtuneen jalankin liikunnalla. Järkeväähän se olisikin: useimmiten enemmän ongelmia aiheuttaa liikkumattomuus kuin liikunta. Murtuneen jalankin kanssa voi pitää kuntoa yllä.

Olen järkeillyt, että jos vaivojen syy on liikunnan ja oman kehon tuntemuksen puute, huono ryhti ja lihaksiston epätasapaino, itämainen tanssi todellakin parantaa. Tanssin myötä olen oppinut löytämään kireät lihakset venytettäviksi, heikot lihakset voimistettaviksi ja ryhtilihakset käytettäviksi. Liikunnan määrä on lasten lukumäärän myötä romahtanut, mutta laatu parantunut.

Pirkko Raivio on tehnyt Jyväskylässä tutkimuksia itämaisen tanssin vaikutuksesta lantionpohjan lihaksistoon. Hän on havainnut, että itämaisessa tanssissa lantionpohjan lihakset saavat  harjoitusta, mikä on omiaan vähentämään esimerkiksi virtsanpidätysongelmia. Itse havaitsin, että synnytysten jälkeen lantionpohjan lihaksisto löytyi suhteellisen nopeasti tanssin avulla.

Oman kehon ihmeet

En väitä, että itämainen tanssi olisi ihmeparantaja, mutta uskallan luvata, että ammattitaitoinen itämaisen tanssin opettaja vie harrastajan tutkimusmatkalle oman kehon ihmeisiin. Jos itämaista tanssia ajattelee vain liikuntalajina, se istuu hyvin samaan kehonhallintalajien kategoriaan esimerkiksi pilateksen kanssa.

Parasta antia arkipäivään tanssi tuo tutustuttamalla syviin lihaksiin ja niiden hallintaan, kohentamalla ryhtiä ja opettamalla, miten kehoa käytetään arkisessa toiminnassa hyväksi: Verhojen ripustaminen sujuu kevyemmin, kun kädet kannattelee selkälihaksilla eikä hartioista. Ostoskassit ja rimpuilevat tenavat nousevat selkäturvallisesti, kun ennen nostoa supistaa keskivartalon korsettilihakset ja lantionpohjan lihakset. Vielä kun muistaisin etsiä hyvän, tuetun asennon tietokoneen ja ompelukoneen ääressä...

Itämainen tanssi ei ole ihmeparantaja, mutta se on loistavaa liikuntaa. Itämainen tanssi on myös estetiikkaa, taidetta ja dramaturgiaa, musiikkia ja kulttuuria. Viikonloppuna on pitkään mainostetun Layali Shamsinan aika: ainutlaatuista kulttuuriperintöä Suezista elävään musiikkiin.

Liikkukaa, tanssikaa, nauttikaa!