Seitsemän Hunnun Tanssi ry. siirsi nettisivustonsa uudelle palvelimelle, josta löytyi resurssit myös Ishtar-blogin pyörittämiseen.
Tervetuloa vastedes osoitteeseen
http://ishtar.7ht.fi/blogi/
Sinne on siirrettynä koko tämä blogi kommentteja lukuunottamatta. Ja jos webmasteri ei kämmää, kommentitkin saattavat siirtyä...
Edit 15.10. kello 19.42
Nyt on kommentitkin siirretty. Tähän blogiin ei voi enää lisätä kommentteja, mutta uusi blogi ottaa ilomielin keskustelijat vastaan!
sunnuntai, 14. lokakuu 2007
Uuteen kotiin
maanantai, 8. lokakuu 2007
Vuoden viimeistä odotellessa
Perjantaina ilmestyy vuoden viimeinen Ishtar, järjestysnumeroltaan 5/2007.
Lehden sivuille ehti syksyn tapahtumista Randa Kamelin vierailu, ja kesän kuulumisista löytyy Tanssitalo Juulian retki Berliiniin, Beata ja Horacio Cifuentesin järjestämään tanssifestivaaliin.
Juhlavuoden arkistojen pengonta jatkui todella vanhojen artikkeleiden kaivamisella päivänvaloon. Saara Soikkeli on kymmenkunta vuotta sitten haastatellut Mahmoud Redaa ja näiden keskustelujen pohjalta kirjoittanut artikkelit, jotka julkaistiin aikoinaan ensimmäinen 7HT:n Tshadorissa ja sittemmin Ishtarin synnyttyä jäsenlehden sivuilla. Koska Reda on kiistatta eräs keskeisistä itämaisen tanssin vaikuttajista, nämä artikkelit valottavat sekä tanssin syntyä ja kehitystä että kansantanssien luonnetta.
Kiinnostavaa tuoretta näkökulmaa tarjoaa jälleen Outi Boman. Outi on asunut Kairossa jo pitkään -- parisen vuotta, väittäisin, mutta oikeus laskentahäiriöön pidätetään --, ja tällä kertaa Outi on liikkunut kameran kanssa Kairon väentungoksessa.
Katkos nettisivuilla
Tällä viikolla 7HT:n nettisivustoa siirretään uudelle palvelimelle. Siirto aiheuttaa katkoksen nettisivustolla ja sähköpostien kulussa. Tarkka ajankohta ei vielä ole selvillä, ennen lauantaita kummiskin. Pyrimme pitämään katkoksen mahdollisimman lyhyenä.
Odotusta
Tällä viikolla tanssiva Suomi odottelee syyslomaa. Syyslomalla tanssiva Suomi suuntaa Tallinnaan, jossa järjestetään 19.--21.10. III Rahvusvaheline Idamaise Tantsu Festival.
Tällä viikolla keskistä Suomea on uhkailtu jo lumihiutaleilla ja miinusmerkkisillä yölämpötiloilla. Pihapiirimme puut ovat jo viskanneet lehdet pois, ja naapurien pelloilla on heinärulla poikineen. Uskottava se on: tänäkin vuonna tulee se kolea syksy ja loskasää, ennen kuin päästään oikeaan talveen.
Pipot, kaulaliinat ja hanskat esiin -- mukavaa viikkoa!
Lehden sivuille ehti syksyn tapahtumista Randa Kamelin vierailu, ja kesän kuulumisista löytyy Tanssitalo Juulian retki Berliiniin, Beata ja Horacio Cifuentesin järjestämään tanssifestivaaliin.
Juhlavuoden arkistojen pengonta jatkui todella vanhojen artikkeleiden kaivamisella päivänvaloon. Saara Soikkeli on kymmenkunta vuotta sitten haastatellut Mahmoud Redaa ja näiden keskustelujen pohjalta kirjoittanut artikkelit, jotka julkaistiin aikoinaan ensimmäinen 7HT:n Tshadorissa ja sittemmin Ishtarin synnyttyä jäsenlehden sivuilla. Koska Reda on kiistatta eräs keskeisistä itämaisen tanssin vaikuttajista, nämä artikkelit valottavat sekä tanssin syntyä ja kehitystä että kansantanssien luonnetta.
Kiinnostavaa tuoretta näkökulmaa tarjoaa jälleen Outi Boman. Outi on asunut Kairossa jo pitkään -- parisen vuotta, väittäisin, mutta oikeus laskentahäiriöön pidätetään --, ja tällä kertaa Outi on liikkunut kameran kanssa Kairon väentungoksessa.
Katkos nettisivuilla
Tällä viikolla 7HT:n nettisivustoa siirretään uudelle palvelimelle. Siirto aiheuttaa katkoksen nettisivustolla ja sähköpostien kulussa. Tarkka ajankohta ei vielä ole selvillä, ennen lauantaita kummiskin. Pyrimme pitämään katkoksen mahdollisimman lyhyenä.
Odotusta
Tällä viikolla tanssiva Suomi odottelee syyslomaa. Syyslomalla tanssiva Suomi suuntaa Tallinnaan, jossa järjestetään 19.--21.10. III Rahvusvaheline Idamaise Tantsu Festival.
Tällä viikolla keskistä Suomea on uhkailtu jo lumihiutaleilla ja miinusmerkkisillä yölämpötiloilla. Pihapiirimme puut ovat jo viskanneet lehdet pois, ja naapurien pelloilla on heinärulla poikineen. Uskottava se on: tänäkin vuonna tulee se kolea syksy ja loskasää, ennen kuin päästään oikeaan talveen.
Pipot, kaulaliinat ja hanskat esiin -- mukavaa viikkoa!
maanantai, 1. lokakuu 2007
Opettajana ja oppilaana
Osallistuin viikonloppuna erään kehonhallintamenetelmän kurssille. Sen aluksi opettaja antoi meille tehtävän: meidän tuli asettautua janalla kohtaan, joka kertoi meidän kurssitoiveistamme. Otettiin useampi jana: paljon asiaa vs. paljon tekemistä, ulospäin suuntaavaa vs. omaan itseen keskittymistä ja sitä rataa. Olipa joukossa yksi kolmiokin, jossa oma paikka piti valita sen mukaan, oppiiko paremmin katsomalla, kuulemalla vai tekemällä.
Ryhmien alkajaisiksi joutuu aina pohtimaan, mikä on lähestymistapa, mitkä ovat opetuksen tavoitteet ja mikä on kurssilaisten oletettu taso. Vaikka jokaista ryhmää varten teen suunnitelmat, ne täsmentyvät vasta muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun oikeasti näen ihmiset ja kuulen heidän mielipiteensä.
Janametodista uskoisin, että opettaja oikeasti hyötyy. Se havainnollisti myös oppilaille sitä, miksi kurssit eivät yleensä ole kaikkien osallistujien mieleen: ihmisten tavoitteet ja toiveet ovat erilaisia, eikä mikään kurssi voi olla kaikkea kaikille.
Kysyntä ja tarjonta
Usein ryhmän ohjelmaa suunnitellessa ne aktiiviset ja suunsa auki saavat tulevat kuulluksi, mutta hiljaisten pohdiskelijoiden mielipiteet eivät kantaudu opettajalle asti. Toisinaan ihmisistä näkee, mistä he pitävät, mistä eivät, mutta joitain ihmisiä on vaikea lukea. Ongelma on myös siinä, että välttämättä kurssille tulijat eivät tiedä, mitä he haluavat -- eihän esimerkiksi alkeiskurssille tulija voi tietää, mitä laji hänelle antaa.
Oppilaani täyttävät aina lukukauden aluksi lomakkeen, jossa kertovat kurssitoiveistaan. Usein käy niin, että oppilas ruksaa kohdat "tanssi on minulle liiikuntaharrastus" ja "en ole kiinnostunut esiintymisestä", mutta kun opetellaan hauska koreografia, hän innostuukin juuri kokonaisen tanssin tekemisestä, ei pelkistä yksittäisistä liikkeistä, ja kevään päätteeksi oppilas löytää itsensä kevätjuhlamme iltana takahuoneesta tihrustamasta peilistä, josko lavalle tarvittaisiin vielä enemmän silmämeikkiä. Jos tuolle oppilaalle olisin tarjonnut pelkkää leppoisaa liikuntaa, hän olisi jäänyt mukavaa esiintymiskokemusta vaille.
Missä menee se raja, miten paljon opettajan on järkevää räätälöidä opetusohjelmaa oppilaidensa mukaan? Kaupungeissa, joissa kurssien määrä ja kävijämäärät ovat suurempia, tämä on helpompaa: omat kurssit esiintymisintoisille ja tekniikkaa haluaville, eri ryhmät leppoisan liikuntaelämyksen ja haasteellisen koreografian haluaville. Mutta mitä tehdä pienellä paikkakunnalla, jossa ei välttämättä voi edes jakaa aloittelijoita ja aiemmin harrastaneita omiksi ryhmikseen?
Siinäpä se. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta mieluusti sitä tarjoaisi kaikille oppilaille mahdollisimman paljon heidän toiveitaan vastaavaa opetusta. Toisaalta opettajan tehtävänä on auttaa oppilaita löytämään itsestään uutta: keppitansseja vierastavasta voi tulla intohimoinen kepinpyörittäjä, esiintymisjännittäjästä lavahirmu ja leppoisan liikunnan ystävästä reippaiden, hikeä kirvoittavien koreografioiden ystävä.
Vilkas viikonloppu
Täällä sataa kaatamalla ja ukkostakin on aamupäivällä saanut kuunnella. Vaikka ruska löytyy pian nurmikon lehtikasoista, tanssisyksy on kukoistavimmillaan.
Tulevana viikonloppuna pääkaupunkiseudulla tarjoillaan makeaa mahan täydeltä. Lauantaina Vantaalla Tanssitalo Juuliassa mennään syyskaamosta karkuun Heli Turusen johdolla. Heli opettaa estraditanssin ja rumpusoolon.
Helsingissä Tanssikeitaalla vietetään Keidaskarnevaaleja. Teemakursseilla opiskellaan lauantaina zillejä ja huivia, sunnuntaina baladia ja rumpusoolo. Lauantai-iltana Kulttuurikeskus Caisassa soi Karnevaaliklubi, viimevuotiseen tapaan livemusiikkia ja elävää tanssia.
Näin siirryttiin syksyn sydämeen. Leiskuvaa lokakuuta!
Ryhmien alkajaisiksi joutuu aina pohtimaan, mikä on lähestymistapa, mitkä ovat opetuksen tavoitteet ja mikä on kurssilaisten oletettu taso. Vaikka jokaista ryhmää varten teen suunnitelmat, ne täsmentyvät vasta muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun oikeasti näen ihmiset ja kuulen heidän mielipiteensä.
Janametodista uskoisin, että opettaja oikeasti hyötyy. Se havainnollisti myös oppilaille sitä, miksi kurssit eivät yleensä ole kaikkien osallistujien mieleen: ihmisten tavoitteet ja toiveet ovat erilaisia, eikä mikään kurssi voi olla kaikkea kaikille.
Kysyntä ja tarjonta
Usein ryhmän ohjelmaa suunnitellessa ne aktiiviset ja suunsa auki saavat tulevat kuulluksi, mutta hiljaisten pohdiskelijoiden mielipiteet eivät kantaudu opettajalle asti. Toisinaan ihmisistä näkee, mistä he pitävät, mistä eivät, mutta joitain ihmisiä on vaikea lukea. Ongelma on myös siinä, että välttämättä kurssille tulijat eivät tiedä, mitä he haluavat -- eihän esimerkiksi alkeiskurssille tulija voi tietää, mitä laji hänelle antaa.
Oppilaani täyttävät aina lukukauden aluksi lomakkeen, jossa kertovat kurssitoiveistaan. Usein käy niin, että oppilas ruksaa kohdat "tanssi on minulle liiikuntaharrastus" ja "en ole kiinnostunut esiintymisestä", mutta kun opetellaan hauska koreografia, hän innostuukin juuri kokonaisen tanssin tekemisestä, ei pelkistä yksittäisistä liikkeistä, ja kevään päätteeksi oppilas löytää itsensä kevätjuhlamme iltana takahuoneesta tihrustamasta peilistä, josko lavalle tarvittaisiin vielä enemmän silmämeikkiä. Jos tuolle oppilaalle olisin tarjonnut pelkkää leppoisaa liikuntaa, hän olisi jäänyt mukavaa esiintymiskokemusta vaille.
Missä menee se raja, miten paljon opettajan on järkevää räätälöidä opetusohjelmaa oppilaidensa mukaan? Kaupungeissa, joissa kurssien määrä ja kävijämäärät ovat suurempia, tämä on helpompaa: omat kurssit esiintymisintoisille ja tekniikkaa haluaville, eri ryhmät leppoisan liikuntaelämyksen ja haasteellisen koreografian haluaville. Mutta mitä tehdä pienellä paikkakunnalla, jossa ei välttämättä voi edes jakaa aloittelijoita ja aiemmin harrastaneita omiksi ryhmikseen?
Siinäpä se. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta mieluusti sitä tarjoaisi kaikille oppilaille mahdollisimman paljon heidän toiveitaan vastaavaa opetusta. Toisaalta opettajan tehtävänä on auttaa oppilaita löytämään itsestään uutta: keppitansseja vierastavasta voi tulla intohimoinen kepinpyörittäjä, esiintymisjännittäjästä lavahirmu ja leppoisan liikunnan ystävästä reippaiden, hikeä kirvoittavien koreografioiden ystävä.
Vilkas viikonloppu
Täällä sataa kaatamalla ja ukkostakin on aamupäivällä saanut kuunnella. Vaikka ruska löytyy pian nurmikon lehtikasoista, tanssisyksy on kukoistavimmillaan.
Tulevana viikonloppuna pääkaupunkiseudulla tarjoillaan makeaa mahan täydeltä. Lauantaina Vantaalla Tanssitalo Juuliassa mennään syyskaamosta karkuun Heli Turusen johdolla. Heli opettaa estraditanssin ja rumpusoolon.
Helsingissä Tanssikeitaalla vietetään Keidaskarnevaaleja. Teemakursseilla opiskellaan lauantaina zillejä ja huivia, sunnuntaina baladia ja rumpusoolo. Lauantai-iltana Kulttuurikeskus Caisassa soi Karnevaaliklubi, viimevuotiseen tapaan livemusiikkia ja elävää tanssia.
Näin siirryttiin syksyn sydämeen. Leiskuvaa lokakuuta!
maanantai, 24. syyskuu 2007
Tanssin esihistoriaa
Toissa viikon perjantaina tarkastettiin Helsingin yliopistossa Marjaana Vesterisen väitöskirja antiikin tanssista. Tanssi ja tanssijat roomalaisajan Egyptissä
-tutkimus kertoo, että meille niin rakkaan tanssin esihistoria on ollut
monilta osin hitusen ylevämpi kuin aiemmat tiedot ovat kertoneet.
"Antiikin kirjallisuudessa ammattitanssijat yhdistetään usein prostituutioon ja heidän moraaliaan pidetään arveluttavana. Vesterisen käyttämän egyptiläisen aineiston mukaan asia ei ole näin yksiulotteinen." (Ylen uutiset 14.9.2007.)
Minullekin on jäänyt lähtemättömästi mieleen, että itämainen tanssi ja prostituutio ovat joissain historian vaiheissa kulkeneet jollei nyt aivan käsi kädessä niin ainakin rinnatusten.Vesterisen tutkimuksessa on keskitytty antiikin aikaan 100--400 jKr, jolloin elettiin roomalaisten valtakautta. (Täytyi käydä varmistamassa Wikipediasta, mihin vaiheeseen Julius Caesarin ja Kleopatran aika osui: heidän elämänsä ja hallintokautensa oli viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Caesar kuoli vuonna 44 eKr ja Kleopatra VII vuonna 30 eKr.)
Väitöskirjan mukaan tanssi oli Egyptissä arkinen asia. Tanssi liittyi erityisesti uskonnollisiin juhliin, joihin tanssijoita palkattiin -- heidän palkkansa oli jopa parempi kuin muilla juhlien esiintyjillä. Sen sijaan aineiston perusteella prostituutio ei ole ollut osa egyptiläisten ammattitanssijoiden toimikenttää, vaikkakin vanhoissa lähteissä tanssijoihin viitataan itäisinä tanssijoina, joiden tanssityyli oli viettelevää. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)
Naistanssijoiden vaatetus oli tuolloin osittain läpinäkyvä, mutta kangasta oli runsaasti. Näin samaan aikaan näkyivät sekä vartalon ääriviivat että liike. Miestanssijoilla puolestaan sukupuolielimet olivat usein näkyvissä. "Tämä selvästi korostaa hedelmällisyyttä ja myös uskonnollisuutta", Vesterinen kertoo. (Ylen uutiset 14.9.2007.)
Väitöskirjan lähteenä ovat olleet erityisesti vanhat papyrukset. Useimmiten antiikin ajan tutkimukset perustuvat antiikin kirjallisuuteen, jolloin näkökulma on antiikin kirjailijoiden. Antiikin kirjallisuuden perusteella tanssin arvostus oli vähäinen, mutta papyruslähteistä arvostuksen puute ei tule esille. Sen sijaan 300-luvulta eteenpäin tanssijoita ei enää lähteissä juuri mainita paitsi näyttämöteosten yhteydessä. Noihin aikoihin tanssi lähti siis muuttumaan. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)
Menneisyys ja menneisyys
Tässä kohti journalistinen lähdekriitikkominäni haluaa muistuttaa, että sellaista ei olekaan kuin objektiivinen kirjoitus. Erityisesti historiallisten aiheiden tiimoilta tulee aina mieleen, miten omavaltaisesti menneisyyden tapahtumia painotamme ja arvotamme -- historiahan on sellainen, millaiseksi sen kirjoitamme (anteeksi kaikki historioitsijat).
Koska kirjoittaminen on aina valintoja, kirjoittaja muokkaa maailmankuvaa, joka tekstistä syntyy. Kun aikaa kuluu, monet kirjalliset materiaalit häviävät ja tuhoutuvat, ja historiankuvaa muokkavat ne tekstit, jotka ovat jäljelle jääneet. Vesterisen tutkimuksessa on käytetty "uusia" lähteitä tuttujen sijaan, joten tekstien välittämä kuvakin on toisenlainen kuin ennen.
Kuinka olennaista meille tanssijoille on se, millaista egyptiläinen tanssi oli likemmäs parituhatta vuotta sitten? Se ei vaikuta siihen, millaisia tanssitunteja tällä viikolla oppilailleni pidän. Historia, meidän tanssimme historia, on kuitenkin arvokasta. Ilman kulttuurikontekstia ja historiallista taustaa ei voi ymmärtää tanssin kokonaisuutta.
Itämainen tanssi on etninen tanssi, se sitoutuu paikkaan ja myös aikaan, ja siksi sitä tulee kohdella kunnioittavasti. Aika muuttuu, olosuhteet muuttuvat, tanssi muuttuu, jopa historiakin muuttuu, mutta mitä enemmän on tietoa, sen helpompaa on ymmärtää tanssia.
Englannin antia
Tähän päättyy paatoksellinen lähdekritiikkipohdiskelu sekä sukellus tanssin esihistoriaan. Odotettavissa tällä viikolla: suvantovaihe suomalaisten tanssitapahtumien jatkumossa. Jos sen sijaan asiaa on Englannin saarelle, tarjolla on suuremman luokan tapahtumaa.
International Bellydance Congress tuo samaan tapahtumaan valtaisan joukon kiinnostavia nimiä. Suomessa tuttuja ovat esimerkiksi Raqia Hassan, Randa Kamel ja Khaled Mahmoud Egyptistä, Beata ja Horacio Cifuentes Saksasta sekä Leila Haddad Ranskasta. Lisäksi tapahtumassa opettavat amerikkalaisopettajat Fahtiem, Jim Boz ja Frèdèrique David, Yasmina ja Shafeek Egyptistä, Samasem Ruotsista sekä koko joukko Iso-Britannian ja Euroopan opettajia. Suomalaisopettajia ei tapahtumaan ole kutsuttu, mutta toki tapahtumassa on suomalaistanssijoita, joten vuodenvaihteessa ilmestyvään Ishtariin saamme raportin jättikongressin tunnelmista.
Tapahtumat Ishtariin
Muistattehan, että lokakuussa ilmestyvän Ishtarin tapahtumakalenteritietojen deadline on perjantaina. Samaisen tapahtumakalenterin antia kerrataan tässä blogissa.
Saan viikoittain koko joukon sekalaista tanssipostia, josta en käy tapahtumakalenteritietoja poimimaan. Kokoan tapahtumakalenteriin sellaiset sähköpostiviestit, jotka on selvästi merkitty maininnalla "tapahtumakalenteriin" -- mieluiten heti viestin otsikossa, jolloin tietotekniikka hoitaa lajittelun puolestani. Toki myös paperilla lähetetyt ilmoitukset lehteen präntätään.
Iloista tanssiviikkoa ja mukavaa matkaa kongressiin lähtijöille!
"Antiikin kirjallisuudessa ammattitanssijat yhdistetään usein prostituutioon ja heidän moraaliaan pidetään arveluttavana. Vesterisen käyttämän egyptiläisen aineiston mukaan asia ei ole näin yksiulotteinen." (Ylen uutiset 14.9.2007.)
Minullekin on jäänyt lähtemättömästi mieleen, että itämainen tanssi ja prostituutio ovat joissain historian vaiheissa kulkeneet jollei nyt aivan käsi kädessä niin ainakin rinnatusten.Vesterisen tutkimuksessa on keskitytty antiikin aikaan 100--400 jKr, jolloin elettiin roomalaisten valtakautta. (Täytyi käydä varmistamassa Wikipediasta, mihin vaiheeseen Julius Caesarin ja Kleopatran aika osui: heidän elämänsä ja hallintokautensa oli viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Caesar kuoli vuonna 44 eKr ja Kleopatra VII vuonna 30 eKr.)
Väitöskirjan mukaan tanssi oli Egyptissä arkinen asia. Tanssi liittyi erityisesti uskonnollisiin juhliin, joihin tanssijoita palkattiin -- heidän palkkansa oli jopa parempi kuin muilla juhlien esiintyjillä. Sen sijaan aineiston perusteella prostituutio ei ole ollut osa egyptiläisten ammattitanssijoiden toimikenttää, vaikkakin vanhoissa lähteissä tanssijoihin viitataan itäisinä tanssijoina, joiden tanssityyli oli viettelevää. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)
Naistanssijoiden vaatetus oli tuolloin osittain läpinäkyvä, mutta kangasta oli runsaasti. Näin samaan aikaan näkyivät sekä vartalon ääriviivat että liike. Miestanssijoilla puolestaan sukupuolielimet olivat usein näkyvissä. "Tämä selvästi korostaa hedelmällisyyttä ja myös uskonnollisuutta", Vesterinen kertoo. (Ylen uutiset 14.9.2007.)
Väitöskirjan lähteenä ovat olleet erityisesti vanhat papyrukset. Useimmiten antiikin ajan tutkimukset perustuvat antiikin kirjallisuuteen, jolloin näkökulma on antiikin kirjailijoiden. Antiikin kirjallisuuden perusteella tanssin arvostus oli vähäinen, mutta papyruslähteistä arvostuksen puute ei tule esille. Sen sijaan 300-luvulta eteenpäin tanssijoita ei enää lähteissä juuri mainita paitsi näyttämöteosten yhteydessä. Noihin aikoihin tanssi lähti siis muuttumaan. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)
Menneisyys ja menneisyys
Tässä kohti journalistinen lähdekriitikkominäni haluaa muistuttaa, että sellaista ei olekaan kuin objektiivinen kirjoitus. Erityisesti historiallisten aiheiden tiimoilta tulee aina mieleen, miten omavaltaisesti menneisyyden tapahtumia painotamme ja arvotamme -- historiahan on sellainen, millaiseksi sen kirjoitamme (anteeksi kaikki historioitsijat).
Koska kirjoittaminen on aina valintoja, kirjoittaja muokkaa maailmankuvaa, joka tekstistä syntyy. Kun aikaa kuluu, monet kirjalliset materiaalit häviävät ja tuhoutuvat, ja historiankuvaa muokkavat ne tekstit, jotka ovat jäljelle jääneet. Vesterisen tutkimuksessa on käytetty "uusia" lähteitä tuttujen sijaan, joten tekstien välittämä kuvakin on toisenlainen kuin ennen.
Kuinka olennaista meille tanssijoille on se, millaista egyptiläinen tanssi oli likemmäs parituhatta vuotta sitten? Se ei vaikuta siihen, millaisia tanssitunteja tällä viikolla oppilailleni pidän. Historia, meidän tanssimme historia, on kuitenkin arvokasta. Ilman kulttuurikontekstia ja historiallista taustaa ei voi ymmärtää tanssin kokonaisuutta.
Itämainen tanssi on etninen tanssi, se sitoutuu paikkaan ja myös aikaan, ja siksi sitä tulee kohdella kunnioittavasti. Aika muuttuu, olosuhteet muuttuvat, tanssi muuttuu, jopa historiakin muuttuu, mutta mitä enemmän on tietoa, sen helpompaa on ymmärtää tanssia.
Englannin antia
Tähän päättyy paatoksellinen lähdekritiikkipohdiskelu sekä sukellus tanssin esihistoriaan. Odotettavissa tällä viikolla: suvantovaihe suomalaisten tanssitapahtumien jatkumossa. Jos sen sijaan asiaa on Englannin saarelle, tarjolla on suuremman luokan tapahtumaa.
International Bellydance Congress tuo samaan tapahtumaan valtaisan joukon kiinnostavia nimiä. Suomessa tuttuja ovat esimerkiksi Raqia Hassan, Randa Kamel ja Khaled Mahmoud Egyptistä, Beata ja Horacio Cifuentes Saksasta sekä Leila Haddad Ranskasta. Lisäksi tapahtumassa opettavat amerikkalaisopettajat Fahtiem, Jim Boz ja Frèdèrique David, Yasmina ja Shafeek Egyptistä, Samasem Ruotsista sekä koko joukko Iso-Britannian ja Euroopan opettajia. Suomalaisopettajia ei tapahtumaan ole kutsuttu, mutta toki tapahtumassa on suomalaistanssijoita, joten vuodenvaihteessa ilmestyvään Ishtariin saamme raportin jättikongressin tunnelmista.
Tapahtumat Ishtariin
Muistattehan, että lokakuussa ilmestyvän Ishtarin tapahtumakalenteritietojen deadline on perjantaina. Samaisen tapahtumakalenterin antia kerrataan tässä blogissa.
Saan viikoittain koko joukon sekalaista tanssipostia, josta en käy tapahtumakalenteritietoja poimimaan. Kokoan tapahtumakalenteriin sellaiset sähköpostiviestit, jotka on selvästi merkitty maininnalla "tapahtumakalenteriin" -- mieluiten heti viestin otsikossa, jolloin tietotekniikka hoitaa lajittelun puolestani. Toki myös paperilla lähetetyt ilmoitukset lehteen präntätään.
Iloista tanssiviikkoa ja mukavaa matkaa kongressiin lähtijöille!
maanantai, 17. syyskuu 2007
Nyt se alkaa!
Tiedän, että monet ovat tanssineet jo pari viikkoa tai pitempäänkin, mutta paikallinen kansalaisopisto aloittaa kautensa tänään. Tänään alkaa kahdentoista viikon putki, jonka katkaisee vain syysloma lokakuulla. Odotettavissa on vauhdikkaita viikkoja jouluun asti!
Olen jo elokuun ajan harjoitellut työntekoa pitämällä tiistaiteemoja niille oppilaille, joille kansalaisopiston kausi alkaa liian myöhään. Osaan kuitenkin ennustaa, että pari kolme ensimmäistä viikkoa tuntuvat lihaksissa ja pääkopassa. Yhtä kaikki: ihanaa päästä taas opettamaan!
Kansalaisopiston opettajakokouksessa rehtorimme puhui siitä, miten jokaisen opettajan on hyvä tehdä ennakkoon suunnitelmat talven opetuksesta ja tavoitteista. Silloin tajusin, että ehkä suunnittelu ei olekaan niin itsestäänselvä juttu kaikille.
Sykleissä
Oma näkökulmani tanssinopetukseen on se, että jokaista ryhmää pyritään viemään vuosi vuodelta eteenpäin ja tarjoamaan uusia haasteita. Niinpä teen suunnitelmia yleensä useamman vuoden sykleissä, jotta oppilaat pääsisivät harjoittelemaan mahdollisimman monipuolisia koreografioita ja liikesarjoja.
Toisaalta omiin suunnitelmiin ei saa jämähtää: viime syksynä yhdessä ryhmässä sali oli aivan tupaten täynnä. Olin suunnitellut ryhmälle keppitanssia, mutta se ei olisi ollut turvallista. Keppitanssi vaihtui rumpusooloon, joka oli hitusen haasteellinen, mutta hauska.
Koska opetan useampaa ryhmää, yritän järjestää talven ohjelmistoon monenlaista opetettavaa: välineitä ja välineettömiä, kansantansseja, baladia ja estradityyliä, hauskaa ja haikeaa. Vaikka näillä seuduin etäisyydet ovat kohtuullisen pitkät, muutamat oppilaat käyvät useammassa eri ryhmässä. Heillekin on mukava tarjota erilaisia haasteita eri ryhmissä.
Tänään alkaa lukukausi, ja suunnitelmat ovat valmiina -- tai siis suunnitelmarunko on olemassa. Viime vuosista oppineena teen lopulliset päätökset talven mittaan opetettavista asioista ja koreografioista vasta muutaman seuraavan viikon aikana, kun näen, millaista sakkia tänä vuonna mihinkin ryhmään tulee. Silloin tarjonta vastaa parhaiten kysyntää.
Vielä tänään: Randa Turussa
Kuten jo viikko sitten varoittelin, kaikkien Turun seudulla asustavien kannattaa ottaa tänään suunta Suomen entiseen pääkaupunkiin. Turun konservatoriossa nähdään viime lauantailta pikauusintana Hopeinen Kuu -näytös, tähtenä Randa Kamel.
Tulevana lauantaina voi nykyisessä pääkaupungissamme ottaa kunnon tanssiputken: Peppina Lindfors ratkoo ympärimeno-ongelmia, ja Mohamed El Hosseny kertaa syyskauden aluksi opitut koreografiat.
Syksy on tullut -- huivit ja hanskat esiin ja tanssimaan!
Olen jo elokuun ajan harjoitellut työntekoa pitämällä tiistaiteemoja niille oppilaille, joille kansalaisopiston kausi alkaa liian myöhään. Osaan kuitenkin ennustaa, että pari kolme ensimmäistä viikkoa tuntuvat lihaksissa ja pääkopassa. Yhtä kaikki: ihanaa päästä taas opettamaan!
Kansalaisopiston opettajakokouksessa rehtorimme puhui siitä, miten jokaisen opettajan on hyvä tehdä ennakkoon suunnitelmat talven opetuksesta ja tavoitteista. Silloin tajusin, että ehkä suunnittelu ei olekaan niin itsestäänselvä juttu kaikille.
Sykleissä
Oma näkökulmani tanssinopetukseen on se, että jokaista ryhmää pyritään viemään vuosi vuodelta eteenpäin ja tarjoamaan uusia haasteita. Niinpä teen suunnitelmia yleensä useamman vuoden sykleissä, jotta oppilaat pääsisivät harjoittelemaan mahdollisimman monipuolisia koreografioita ja liikesarjoja.
Toisaalta omiin suunnitelmiin ei saa jämähtää: viime syksynä yhdessä ryhmässä sali oli aivan tupaten täynnä. Olin suunnitellut ryhmälle keppitanssia, mutta se ei olisi ollut turvallista. Keppitanssi vaihtui rumpusooloon, joka oli hitusen haasteellinen, mutta hauska.
Koska opetan useampaa ryhmää, yritän järjestää talven ohjelmistoon monenlaista opetettavaa: välineitä ja välineettömiä, kansantansseja, baladia ja estradityyliä, hauskaa ja haikeaa. Vaikka näillä seuduin etäisyydet ovat kohtuullisen pitkät, muutamat oppilaat käyvät useammassa eri ryhmässä. Heillekin on mukava tarjota erilaisia haasteita eri ryhmissä.
Tänään alkaa lukukausi, ja suunnitelmat ovat valmiina -- tai siis suunnitelmarunko on olemassa. Viime vuosista oppineena teen lopulliset päätökset talven mittaan opetettavista asioista ja koreografioista vasta muutaman seuraavan viikon aikana, kun näen, millaista sakkia tänä vuonna mihinkin ryhmään tulee. Silloin tarjonta vastaa parhaiten kysyntää.
Vielä tänään: Randa Turussa
Kuten jo viikko sitten varoittelin, kaikkien Turun seudulla asustavien kannattaa ottaa tänään suunta Suomen entiseen pääkaupunkiin. Turun konservatoriossa nähdään viime lauantailta pikauusintana Hopeinen Kuu -näytös, tähtenä Randa Kamel.
Tulevana lauantaina voi nykyisessä pääkaupungissamme ottaa kunnon tanssiputken: Peppina Lindfors ratkoo ympärimeno-ongelmia, ja Mohamed El Hosseny kertaa syyskauden aluksi opitut koreografiat.
Syksy on tullut -- huivit ja hanskat esiin ja tanssimaan!
