Ishtar
14.10.2007 - 18:52
Seitsemän Hunnun Tanssi ry. siirsi nettisivustonsa uudelle palvelimelle, josta löytyi resurssit myös Ishtar-blogin pyörittämiseen.
Tervetuloa vastedes osoitteeseen
http://ishtar.7ht.fi/blogi/
Sinne on siirrettynä koko tämä blogi kommentteja lukuunottamatta. Ja jos webmasteri ei kämmää, kommentitkin saattavat siirtyä...
Edit 15.10. kello 19.42
Nyt on kommentitkin siirretty. Tähän blogiin ei voi enää lisätä kommentteja, mutta uusi blogi ottaa ilomielin keskustelijat vastaan!
Tervetuloa vastedes osoitteeseen
http://ishtar.7ht.fi/blogi/
Sinne on siirrettynä koko tämä blogi kommentteja lukuunottamatta. Ja jos webmasteri ei kämmää, kommentitkin saattavat siirtyä...
Edit 15.10. kello 19.42
Nyt on kommentitkin siirretty. Tähän blogiin ei voi enää lisätä kommentteja, mutta uusi blogi ottaa ilomielin keskustelijat vastaan!
Kategoria:
Yleinen
08.10.2007 - 09:10
Perjantaina ilmestyy vuoden viimeinen Ishtar, järjestysnumeroltaan 5/2007.
Lehden sivuille ehti syksyn tapahtumista Randa Kamelin vierailu, ja kesän kuulumisista löytyy Tanssitalo Juulian retki Berliiniin, Beata ja Horacio Cifuentesin järjestämään tanssifestivaaliin.
Juhlavuoden arkistojen pengonta jatkui todella vanhojen artikkeleiden kaivamisella päivänvaloon. Saara Soikkeli on kymmenkunta vuotta sitten haastatellut Mahmoud Redaa ja näiden keskustelujen pohjalta kirjoittanut artikkelit, jotka julkaistiin aikoinaan ensimmäinen 7HT:n Tshadorissa ja sittemmin Ishtarin synnyttyä jäsenlehden sivuilla. Koska Reda on kiistatta eräs keskeisistä itämaisen tanssin vaikuttajista, nämä artikkelit valottavat sekä tanssin syntyä ja kehitystä että kansantanssien luonnetta.
Kiinnostavaa tuoretta näkökulmaa tarjoaa jälleen Outi Boman. Outi on asunut Kairossa jo pitkään -- parisen vuotta, väittäisin, mutta oikeus laskentahäiriöön pidätetään --, ja tällä kertaa Outi on liikkunut kameran kanssa Kairon väentungoksessa.
Katkos nettisivuilla
Tällä viikolla 7HT:n nettisivustoa siirretään uudelle palvelimelle. Siirto aiheuttaa katkoksen nettisivustolla ja sähköpostien kulussa. Tarkka ajankohta ei vielä ole selvillä, ennen lauantaita kummiskin. Pyrimme pitämään katkoksen mahdollisimman lyhyenä.
Odotusta
Tällä viikolla tanssiva Suomi odottelee syyslomaa. Syyslomalla tanssiva Suomi suuntaa Tallinnaan, jossa järjestetään 19.--21.10. III Rahvusvaheline Idamaise Tantsu Festival.
Tällä viikolla keskistä Suomea on uhkailtu jo lumihiutaleilla ja miinusmerkkisillä yölämpötiloilla. Pihapiirimme puut ovat jo viskanneet lehdet pois, ja naapurien pelloilla on heinärulla poikineen. Uskottava se on: tänäkin vuonna tulee se kolea syksy ja loskasää, ennen kuin päästään oikeaan talveen.
Pipot, kaulaliinat ja hanskat esiin -- mukavaa viikkoa!
Lehden sivuille ehti syksyn tapahtumista Randa Kamelin vierailu, ja kesän kuulumisista löytyy Tanssitalo Juulian retki Berliiniin, Beata ja Horacio Cifuentesin järjestämään tanssifestivaaliin.
Juhlavuoden arkistojen pengonta jatkui todella vanhojen artikkeleiden kaivamisella päivänvaloon. Saara Soikkeli on kymmenkunta vuotta sitten haastatellut Mahmoud Redaa ja näiden keskustelujen pohjalta kirjoittanut artikkelit, jotka julkaistiin aikoinaan ensimmäinen 7HT:n Tshadorissa ja sittemmin Ishtarin synnyttyä jäsenlehden sivuilla. Koska Reda on kiistatta eräs keskeisistä itämaisen tanssin vaikuttajista, nämä artikkelit valottavat sekä tanssin syntyä ja kehitystä että kansantanssien luonnetta.
Kiinnostavaa tuoretta näkökulmaa tarjoaa jälleen Outi Boman. Outi on asunut Kairossa jo pitkään -- parisen vuotta, väittäisin, mutta oikeus laskentahäiriöön pidätetään --, ja tällä kertaa Outi on liikkunut kameran kanssa Kairon väentungoksessa.
Katkos nettisivuilla
Tällä viikolla 7HT:n nettisivustoa siirretään uudelle palvelimelle. Siirto aiheuttaa katkoksen nettisivustolla ja sähköpostien kulussa. Tarkka ajankohta ei vielä ole selvillä, ennen lauantaita kummiskin. Pyrimme pitämään katkoksen mahdollisimman lyhyenä.
Odotusta
Tällä viikolla tanssiva Suomi odottelee syyslomaa. Syyslomalla tanssiva Suomi suuntaa Tallinnaan, jossa järjestetään 19.--21.10. III Rahvusvaheline Idamaise Tantsu Festival.
Tällä viikolla keskistä Suomea on uhkailtu jo lumihiutaleilla ja miinusmerkkisillä yölämpötiloilla. Pihapiirimme puut ovat jo viskanneet lehdet pois, ja naapurien pelloilla on heinärulla poikineen. Uskottava se on: tänäkin vuonna tulee se kolea syksy ja loskasää, ennen kuin päästään oikeaan talveen.
Pipot, kaulaliinat ja hanskat esiin -- mukavaa viikkoa!
Kategoria:
Ishtar
01.10.2007 - 13:13
Osallistuin viikonloppuna erään kehonhallintamenetelmän kurssille. Sen aluksi opettaja antoi meille tehtävän: meidän tuli asettautua janalla kohtaan, joka kertoi meidän kurssitoiveistamme. Otettiin useampi jana: paljon asiaa vs. paljon tekemistä, ulospäin suuntaavaa vs. omaan itseen keskittymistä ja sitä rataa. Olipa joukossa yksi kolmiokin, jossa oma paikka piti valita sen mukaan, oppiiko paremmin katsomalla, kuulemalla vai tekemällä.
Ryhmien alkajaisiksi joutuu aina pohtimaan, mikä on lähestymistapa, mitkä ovat opetuksen tavoitteet ja mikä on kurssilaisten oletettu taso. Vaikka jokaista ryhmää varten teen suunnitelmat, ne täsmentyvät vasta muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun oikeasti näen ihmiset ja kuulen heidän mielipiteensä.
Janametodista uskoisin, että opettaja oikeasti hyötyy. Se havainnollisti myös oppilaille sitä, miksi kurssit eivät yleensä ole kaikkien osallistujien mieleen: ihmisten tavoitteet ja toiveet ovat erilaisia, eikä mikään kurssi voi olla kaikkea kaikille.
Kysyntä ja tarjonta
Usein ryhmän ohjelmaa suunnitellessa ne aktiiviset ja suunsa auki saavat tulevat kuulluksi, mutta hiljaisten pohdiskelijoiden mielipiteet eivät kantaudu opettajalle asti. Toisinaan ihmisistä näkee, mistä he pitävät, mistä eivät, mutta joitain ihmisiä on vaikea lukea. Ongelma on myös siinä, että välttämättä kurssille tulijat eivät tiedä, mitä he haluavat -- eihän esimerkiksi alkeiskurssille tulija voi tietää, mitä laji hänelle antaa.
Oppilaani täyttävät aina lukukauden aluksi lomakkeen, jossa kertovat kurssitoiveistaan. Usein käy niin, että oppilas ruksaa kohdat "tanssi on minulle liiikuntaharrastus" ja "en ole kiinnostunut esiintymisestä", mutta kun opetellaan hauska koreografia, hän innostuukin juuri kokonaisen tanssin tekemisestä, ei pelkistä yksittäisistä liikkeistä, ja kevään päätteeksi oppilas löytää itsensä kevätjuhlamme iltana takahuoneesta tihrustamasta peilistä, josko lavalle tarvittaisiin vielä enemmän silmämeikkiä. Jos tuolle oppilaalle olisin tarjonnut pelkkää leppoisaa liikuntaa, hän olisi jäänyt mukavaa esiintymiskokemusta vaille.
Missä menee se raja, miten paljon opettajan on järkevää räätälöidä opetusohjelmaa oppilaidensa mukaan? Kaupungeissa, joissa kurssien määrä ja kävijämäärät ovat suurempia, tämä on helpompaa: omat kurssit esiintymisintoisille ja tekniikkaa haluaville, eri ryhmät leppoisan liikuntaelämyksen ja haasteellisen koreografian haluaville. Mutta mitä tehdä pienellä paikkakunnalla, jossa ei välttämättä voi edes jakaa aloittelijoita ja aiemmin harrastaneita omiksi ryhmikseen?
Siinäpä se. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta mieluusti sitä tarjoaisi kaikille oppilaille mahdollisimman paljon heidän toiveitaan vastaavaa opetusta. Toisaalta opettajan tehtävänä on auttaa oppilaita löytämään itsestään uutta: keppitansseja vierastavasta voi tulla intohimoinen kepinpyörittäjä, esiintymisjännittäjästä lavahirmu ja leppoisan liikunnan ystävästä reippaiden, hikeä kirvoittavien koreografioiden ystävä.
Vilkas viikonloppu
Täällä sataa kaatamalla ja ukkostakin on aamupäivällä saanut kuunnella. Vaikka ruska löytyy pian nurmikon lehtikasoista, tanssisyksy on kukoistavimmillaan.
Tulevana viikonloppuna pääkaupunkiseudulla tarjoillaan makeaa mahan täydeltä. Lauantaina Vantaalla Tanssitalo Juuliassa mennään syyskaamosta karkuun Heli Turusen johdolla. Heli opettaa estraditanssin ja rumpusoolon.
Helsingissä Tanssikeitaalla vietetään Keidaskarnevaaleja. Teemakursseilla opiskellaan lauantaina zillejä ja huivia, sunnuntaina baladia ja rumpusoolo. Lauantai-iltana Kulttuurikeskus Caisassa soi Karnevaaliklubi, viimevuotiseen tapaan livemusiikkia ja elävää tanssia.
Näin siirryttiin syksyn sydämeen. Leiskuvaa lokakuuta!
Ryhmien alkajaisiksi joutuu aina pohtimaan, mikä on lähestymistapa, mitkä ovat opetuksen tavoitteet ja mikä on kurssilaisten oletettu taso. Vaikka jokaista ryhmää varten teen suunnitelmat, ne täsmentyvät vasta muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun oikeasti näen ihmiset ja kuulen heidän mielipiteensä.
Janametodista uskoisin, että opettaja oikeasti hyötyy. Se havainnollisti myös oppilaille sitä, miksi kurssit eivät yleensä ole kaikkien osallistujien mieleen: ihmisten tavoitteet ja toiveet ovat erilaisia, eikä mikään kurssi voi olla kaikkea kaikille.
Kysyntä ja tarjonta
Usein ryhmän ohjelmaa suunnitellessa ne aktiiviset ja suunsa auki saavat tulevat kuulluksi, mutta hiljaisten pohdiskelijoiden mielipiteet eivät kantaudu opettajalle asti. Toisinaan ihmisistä näkee, mistä he pitävät, mistä eivät, mutta joitain ihmisiä on vaikea lukea. Ongelma on myös siinä, että välttämättä kurssille tulijat eivät tiedä, mitä he haluavat -- eihän esimerkiksi alkeiskurssille tulija voi tietää, mitä laji hänelle antaa.
Oppilaani täyttävät aina lukukauden aluksi lomakkeen, jossa kertovat kurssitoiveistaan. Usein käy niin, että oppilas ruksaa kohdat "tanssi on minulle liiikuntaharrastus" ja "en ole kiinnostunut esiintymisestä", mutta kun opetellaan hauska koreografia, hän innostuukin juuri kokonaisen tanssin tekemisestä, ei pelkistä yksittäisistä liikkeistä, ja kevään päätteeksi oppilas löytää itsensä kevätjuhlamme iltana takahuoneesta tihrustamasta peilistä, josko lavalle tarvittaisiin vielä enemmän silmämeikkiä. Jos tuolle oppilaalle olisin tarjonnut pelkkää leppoisaa liikuntaa, hän olisi jäänyt mukavaa esiintymiskokemusta vaille.
Missä menee se raja, miten paljon opettajan on järkevää räätälöidä opetusohjelmaa oppilaidensa mukaan? Kaupungeissa, joissa kurssien määrä ja kävijämäärät ovat suurempia, tämä on helpompaa: omat kurssit esiintymisintoisille ja tekniikkaa haluaville, eri ryhmät leppoisan liikuntaelämyksen ja haasteellisen koreografian haluaville. Mutta mitä tehdä pienellä paikkakunnalla, jossa ei välttämättä voi edes jakaa aloittelijoita ja aiemmin harrastaneita omiksi ryhmikseen?
Siinäpä se. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta mieluusti sitä tarjoaisi kaikille oppilaille mahdollisimman paljon heidän toiveitaan vastaavaa opetusta. Toisaalta opettajan tehtävänä on auttaa oppilaita löytämään itsestään uutta: keppitansseja vierastavasta voi tulla intohimoinen kepinpyörittäjä, esiintymisjännittäjästä lavahirmu ja leppoisan liikunnan ystävästä reippaiden, hikeä kirvoittavien koreografioiden ystävä.
Vilkas viikonloppu
Täällä sataa kaatamalla ja ukkostakin on aamupäivällä saanut kuunnella. Vaikka ruska löytyy pian nurmikon lehtikasoista, tanssisyksy on kukoistavimmillaan.
Tulevana viikonloppuna pääkaupunkiseudulla tarjoillaan makeaa mahan täydeltä. Lauantaina Vantaalla Tanssitalo Juuliassa mennään syyskaamosta karkuun Heli Turusen johdolla. Heli opettaa estraditanssin ja rumpusoolon.
Helsingissä Tanssikeitaalla vietetään Keidaskarnevaaleja. Teemakursseilla opiskellaan lauantaina zillejä ja huivia, sunnuntaina baladia ja rumpusoolo. Lauantai-iltana Kulttuurikeskus Caisassa soi Karnevaaliklubi, viimevuotiseen tapaan livemusiikkia ja elävää tanssia.
Näin siirryttiin syksyn sydämeen. Leiskuvaa lokakuuta!
Kategoria:
Yleinen
24.09.2007 - 09:45
Toissa viikon perjantaina tarkastettiin Helsingin yliopistossa Marjaana Vesterisen väitöskirja antiikin tanssista. Tanssi ja tanssijat roomalaisajan Egyptissä
-tutkimus kertoo, että meille niin rakkaan tanssin esihistoria on ollut
monilta osin hitusen ylevämpi kuin aiemmat tiedot ovat kertoneet.
"Antiikin kirjallisuudessa ammattitanssijat yhdistetään usein prostituutioon ja heidän moraaliaan pidetään arveluttavana. Vesterisen käyttämän egyptiläisen aineiston mukaan asia ei ole näin yksiulotteinen." (Ylen uutiset 14.9.2007.)
Minullekin on jäänyt lähtemättömästi mieleen, että itämainen tanssi ja prostituutio ovat joissain historian vaiheissa kulkeneet jollei nyt aivan käsi kädessä niin ainakin rinnatusten.Vesterisen tutkimuksessa on keskitytty antiikin aikaan 100--400 jKr, jolloin elettiin roomalaisten valtakautta. (Täytyi käydä varmistamassa Wikipediasta, mihin vaiheeseen Julius Caesarin ja Kleopatran aika osui: heidän elämänsä ja hallintokautensa oli viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Caesar kuoli vuonna 44 eKr ja Kleopatra VII vuonna 30 eKr.)
Väitöskirjan mukaan tanssi oli Egyptissä arkinen asia. Tanssi liittyi erityisesti uskonnollisiin juhliin, joihin tanssijoita palkattiin -- heidän palkkansa oli jopa parempi kuin muilla juhlien esiintyjillä. Sen sijaan aineiston perusteella prostituutio ei ole ollut osa egyptiläisten ammattitanssijoiden toimikenttää, vaikkakin vanhoissa lähteissä tanssijoihin viitataan itäisinä tanssijoina, joiden tanssityyli oli viettelevää. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)
Naistanssijoiden vaatetus oli tuolloin osittain läpinäkyvä, mutta kangasta oli runsaasti. Näin samaan aikaan näkyivät sekä vartalon ääriviivat että liike. Miestanssijoilla puolestaan sukupuolielimet olivat usein näkyvissä. "Tämä selvästi korostaa hedelmällisyyttä ja myös uskonnollisuutta", Vesterinen kertoo. (Ylen uutiset 14.9.2007.)
Väitöskirjan lähteenä ovat olleet erityisesti vanhat papyrukset. Useimmiten antiikin ajan tutkimukset perustuvat antiikin kirjallisuuteen, jolloin näkökulma on antiikin kirjailijoiden. Antiikin kirjallisuuden perusteella tanssin arvostus oli vähäinen, mutta papyruslähteistä arvostuksen puute ei tule esille. Sen sijaan 300-luvulta eteenpäin tanssijoita ei enää lähteissä juuri mainita paitsi näyttämöteosten yhteydessä. Noihin aikoihin tanssi lähti siis muuttumaan. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)
Menneisyys ja menneisyys
Tässä kohti journalistinen lähdekriitikkominäni haluaa muistuttaa, että sellaista ei olekaan kuin objektiivinen kirjoitus. Erityisesti historiallisten aiheiden tiimoilta tulee aina mieleen, miten omavaltaisesti menneisyyden tapahtumia painotamme ja arvotamme -- historiahan on sellainen, millaiseksi sen kirjoitamme (anteeksi kaikki historioitsijat).
Koska kirjoittaminen on aina valintoja, kirjoittaja muokkaa maailmankuvaa, joka tekstistä syntyy. Kun aikaa kuluu, monet kirjalliset materiaalit häviävät ja tuhoutuvat, ja historiankuvaa muokkavat ne tekstit, jotka ovat jäljelle jääneet. Vesterisen tutkimuksessa on käytetty "uusia" lähteitä tuttujen sijaan, joten tekstien välittämä kuvakin on toisenlainen kuin ennen.
Kuinka olennaista meille tanssijoille on se, millaista egyptiläinen tanssi oli likemmäs parituhatta vuotta sitten? Se ei vaikuta siihen, millaisia tanssitunteja tällä viikolla oppilailleni pidän. Historia, meidän tanssimme historia, on kuitenkin arvokasta. Ilman kulttuurikontekstia ja historiallista taustaa ei voi ymmärtää tanssin kokonaisuutta.
Itämainen tanssi on etninen tanssi, se sitoutuu paikkaan ja myös aikaan, ja siksi sitä tulee kohdella kunnioittavasti. Aika muuttuu, olosuhteet muuttuvat, tanssi muuttuu, jopa historiakin muuttuu, mutta mitä enemmän on tietoa, sen helpompaa on ymmärtää tanssia.
Englannin antia
Tähän päättyy paatoksellinen lähdekritiikkipohdiskelu sekä sukellus tanssin esihistoriaan. Odotettavissa tällä viikolla: suvantovaihe suomalaisten tanssitapahtumien jatkumossa. Jos sen sijaan asiaa on Englannin saarelle, tarjolla on suuremman luokan tapahtumaa.
International Bellydance Congress tuo samaan tapahtumaan valtaisan joukon kiinnostavia nimiä. Suomessa tuttuja ovat esimerkiksi Raqia Hassan, Randa Kamel ja Khaled Mahmoud Egyptistä, Beata ja Horacio Cifuentes Saksasta sekä Leila Haddad Ranskasta. Lisäksi tapahtumassa opettavat amerikkalaisopettajat Fahtiem, Jim Boz ja Frèdèrique David, Yasmina ja Shafeek Egyptistä, Samasem Ruotsista sekä koko joukko Iso-Britannian ja Euroopan opettajia. Suomalaisopettajia ei tapahtumaan ole kutsuttu, mutta toki tapahtumassa on suomalaistanssijoita, joten vuodenvaihteessa ilmestyvään Ishtariin saamme raportin jättikongressin tunnelmista.
Tapahtumat Ishtariin
Muistattehan, että lokakuussa ilmestyvän Ishtarin tapahtumakalenteritietojen deadline on perjantaina. Samaisen tapahtumakalenterin antia kerrataan tässä blogissa.
Saan viikoittain koko joukon sekalaista tanssipostia, josta en käy tapahtumakalenteritietoja poimimaan. Kokoan tapahtumakalenteriin sellaiset sähköpostiviestit, jotka on selvästi merkitty maininnalla "tapahtumakalenteriin" -- mieluiten heti viestin otsikossa, jolloin tietotekniikka hoitaa lajittelun puolestani. Toki myös paperilla lähetetyt ilmoitukset lehteen präntätään.
Iloista tanssiviikkoa ja mukavaa matkaa kongressiin lähtijöille!
"Antiikin kirjallisuudessa ammattitanssijat yhdistetään usein prostituutioon ja heidän moraaliaan pidetään arveluttavana. Vesterisen käyttämän egyptiläisen aineiston mukaan asia ei ole näin yksiulotteinen." (Ylen uutiset 14.9.2007.)
Minullekin on jäänyt lähtemättömästi mieleen, että itämainen tanssi ja prostituutio ovat joissain historian vaiheissa kulkeneet jollei nyt aivan käsi kädessä niin ainakin rinnatusten.Vesterisen tutkimuksessa on keskitytty antiikin aikaan 100--400 jKr, jolloin elettiin roomalaisten valtakautta. (Täytyi käydä varmistamassa Wikipediasta, mihin vaiheeseen Julius Caesarin ja Kleopatran aika osui: heidän elämänsä ja hallintokautensa oli viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Caesar kuoli vuonna 44 eKr ja Kleopatra VII vuonna 30 eKr.)
Väitöskirjan mukaan tanssi oli Egyptissä arkinen asia. Tanssi liittyi erityisesti uskonnollisiin juhliin, joihin tanssijoita palkattiin -- heidän palkkansa oli jopa parempi kuin muilla juhlien esiintyjillä. Sen sijaan aineiston perusteella prostituutio ei ole ollut osa egyptiläisten ammattitanssijoiden toimikenttää, vaikkakin vanhoissa lähteissä tanssijoihin viitataan itäisinä tanssijoina, joiden tanssityyli oli viettelevää. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)
Naistanssijoiden vaatetus oli tuolloin osittain läpinäkyvä, mutta kangasta oli runsaasti. Näin samaan aikaan näkyivät sekä vartalon ääriviivat että liike. Miestanssijoilla puolestaan sukupuolielimet olivat usein näkyvissä. "Tämä selvästi korostaa hedelmällisyyttä ja myös uskonnollisuutta", Vesterinen kertoo. (Ylen uutiset 14.9.2007.)
Väitöskirjan lähteenä ovat olleet erityisesti vanhat papyrukset. Useimmiten antiikin ajan tutkimukset perustuvat antiikin kirjallisuuteen, jolloin näkökulma on antiikin kirjailijoiden. Antiikin kirjallisuuden perusteella tanssin arvostus oli vähäinen, mutta papyruslähteistä arvostuksen puute ei tule esille. Sen sijaan 300-luvulta eteenpäin tanssijoita ei enää lähteissä juuri mainita paitsi näyttämöteosten yhteydessä. Noihin aikoihin tanssi lähti siis muuttumaan. (Väitöskirjan tiivistelmä 2007.)
Menneisyys ja menneisyys
Tässä kohti journalistinen lähdekriitikkominäni haluaa muistuttaa, että sellaista ei olekaan kuin objektiivinen kirjoitus. Erityisesti historiallisten aiheiden tiimoilta tulee aina mieleen, miten omavaltaisesti menneisyyden tapahtumia painotamme ja arvotamme -- historiahan on sellainen, millaiseksi sen kirjoitamme (anteeksi kaikki historioitsijat).
Koska kirjoittaminen on aina valintoja, kirjoittaja muokkaa maailmankuvaa, joka tekstistä syntyy. Kun aikaa kuluu, monet kirjalliset materiaalit häviävät ja tuhoutuvat, ja historiankuvaa muokkavat ne tekstit, jotka ovat jäljelle jääneet. Vesterisen tutkimuksessa on käytetty "uusia" lähteitä tuttujen sijaan, joten tekstien välittämä kuvakin on toisenlainen kuin ennen.
Kuinka olennaista meille tanssijoille on se, millaista egyptiläinen tanssi oli likemmäs parituhatta vuotta sitten? Se ei vaikuta siihen, millaisia tanssitunteja tällä viikolla oppilailleni pidän. Historia, meidän tanssimme historia, on kuitenkin arvokasta. Ilman kulttuurikontekstia ja historiallista taustaa ei voi ymmärtää tanssin kokonaisuutta.
Itämainen tanssi on etninen tanssi, se sitoutuu paikkaan ja myös aikaan, ja siksi sitä tulee kohdella kunnioittavasti. Aika muuttuu, olosuhteet muuttuvat, tanssi muuttuu, jopa historiakin muuttuu, mutta mitä enemmän on tietoa, sen helpompaa on ymmärtää tanssia.
Englannin antia
Tähän päättyy paatoksellinen lähdekritiikkipohdiskelu sekä sukellus tanssin esihistoriaan. Odotettavissa tällä viikolla: suvantovaihe suomalaisten tanssitapahtumien jatkumossa. Jos sen sijaan asiaa on Englannin saarelle, tarjolla on suuremman luokan tapahtumaa.
International Bellydance Congress tuo samaan tapahtumaan valtaisan joukon kiinnostavia nimiä. Suomessa tuttuja ovat esimerkiksi Raqia Hassan, Randa Kamel ja Khaled Mahmoud Egyptistä, Beata ja Horacio Cifuentes Saksasta sekä Leila Haddad Ranskasta. Lisäksi tapahtumassa opettavat amerikkalaisopettajat Fahtiem, Jim Boz ja Frèdèrique David, Yasmina ja Shafeek Egyptistä, Samasem Ruotsista sekä koko joukko Iso-Britannian ja Euroopan opettajia. Suomalaisopettajia ei tapahtumaan ole kutsuttu, mutta toki tapahtumassa on suomalaistanssijoita, joten vuodenvaihteessa ilmestyvään Ishtariin saamme raportin jättikongressin tunnelmista.
Tapahtumat Ishtariin
Muistattehan, että lokakuussa ilmestyvän Ishtarin tapahtumakalenteritietojen deadline on perjantaina. Samaisen tapahtumakalenterin antia kerrataan tässä blogissa.
Saan viikoittain koko joukon sekalaista tanssipostia, josta en käy tapahtumakalenteritietoja poimimaan. Kokoan tapahtumakalenteriin sellaiset sähköpostiviestit, jotka on selvästi merkitty maininnalla "tapahtumakalenteriin" -- mieluiten heti viestin otsikossa, jolloin tietotekniikka hoitaa lajittelun puolestani. Toki myös paperilla lähetetyt ilmoitukset lehteen präntätään.
Iloista tanssiviikkoa ja mukavaa matkaa kongressiin lähtijöille!
Kategoria:
Yleinen
17.09.2007 - 09:29
Tiedän, että monet ovat tanssineet jo pari viikkoa tai pitempäänkin, mutta paikallinen kansalaisopisto aloittaa kautensa tänään. Tänään alkaa kahdentoista viikon putki, jonka katkaisee vain syysloma lokakuulla. Odotettavissa on vauhdikkaita viikkoja jouluun asti!
Olen jo elokuun ajan harjoitellut työntekoa pitämällä tiistaiteemoja niille oppilaille, joille kansalaisopiston kausi alkaa liian myöhään. Osaan kuitenkin ennustaa, että pari kolme ensimmäistä viikkoa tuntuvat lihaksissa ja pääkopassa. Yhtä kaikki: ihanaa päästä taas opettamaan!
Kansalaisopiston opettajakokouksessa rehtorimme puhui siitä, miten jokaisen opettajan on hyvä tehdä ennakkoon suunnitelmat talven opetuksesta ja tavoitteista. Silloin tajusin, että ehkä suunnittelu ei olekaan niin itsestäänselvä juttu kaikille.
Sykleissä
Oma näkökulmani tanssinopetukseen on se, että jokaista ryhmää pyritään viemään vuosi vuodelta eteenpäin ja tarjoamaan uusia haasteita. Niinpä teen suunnitelmia yleensä useamman vuoden sykleissä, jotta oppilaat pääsisivät harjoittelemaan mahdollisimman monipuolisia koreografioita ja liikesarjoja.
Toisaalta omiin suunnitelmiin ei saa jämähtää: viime syksynä yhdessä ryhmässä sali oli aivan tupaten täynnä. Olin suunnitellut ryhmälle keppitanssia, mutta se ei olisi ollut turvallista. Keppitanssi vaihtui rumpusooloon, joka oli hitusen haasteellinen, mutta hauska.
Koska opetan useampaa ryhmää, yritän järjestää talven ohjelmistoon monenlaista opetettavaa: välineitä ja välineettömiä, kansantansseja, baladia ja estradityyliä, hauskaa ja haikeaa. Vaikka näillä seuduin etäisyydet ovat kohtuullisen pitkät, muutamat oppilaat käyvät useammassa eri ryhmässä. Heillekin on mukava tarjota erilaisia haasteita eri ryhmissä.
Tänään alkaa lukukausi, ja suunnitelmat ovat valmiina -- tai siis suunnitelmarunko on olemassa. Viime vuosista oppineena teen lopulliset päätökset talven mittaan opetettavista asioista ja koreografioista vasta muutaman seuraavan viikon aikana, kun näen, millaista sakkia tänä vuonna mihinkin ryhmään tulee. Silloin tarjonta vastaa parhaiten kysyntää.
Vielä tänään: Randa Turussa
Kuten jo viikko sitten varoittelin, kaikkien Turun seudulla asustavien kannattaa ottaa tänään suunta Suomen entiseen pääkaupunkiin. Turun konservatoriossa nähdään viime lauantailta pikauusintana Hopeinen Kuu -näytös, tähtenä Randa Kamel.
Tulevana lauantaina voi nykyisessä pääkaupungissamme ottaa kunnon tanssiputken: Peppina Lindfors ratkoo ympärimeno-ongelmia, ja Mohamed El Hosseny kertaa syyskauden aluksi opitut koreografiat.
Syksy on tullut -- huivit ja hanskat esiin ja tanssimaan!
Olen jo elokuun ajan harjoitellut työntekoa pitämällä tiistaiteemoja niille oppilaille, joille kansalaisopiston kausi alkaa liian myöhään. Osaan kuitenkin ennustaa, että pari kolme ensimmäistä viikkoa tuntuvat lihaksissa ja pääkopassa. Yhtä kaikki: ihanaa päästä taas opettamaan!
Kansalaisopiston opettajakokouksessa rehtorimme puhui siitä, miten jokaisen opettajan on hyvä tehdä ennakkoon suunnitelmat talven opetuksesta ja tavoitteista. Silloin tajusin, että ehkä suunnittelu ei olekaan niin itsestäänselvä juttu kaikille.
Sykleissä
Oma näkökulmani tanssinopetukseen on se, että jokaista ryhmää pyritään viemään vuosi vuodelta eteenpäin ja tarjoamaan uusia haasteita. Niinpä teen suunnitelmia yleensä useamman vuoden sykleissä, jotta oppilaat pääsisivät harjoittelemaan mahdollisimman monipuolisia koreografioita ja liikesarjoja.
Toisaalta omiin suunnitelmiin ei saa jämähtää: viime syksynä yhdessä ryhmässä sali oli aivan tupaten täynnä. Olin suunnitellut ryhmälle keppitanssia, mutta se ei olisi ollut turvallista. Keppitanssi vaihtui rumpusooloon, joka oli hitusen haasteellinen, mutta hauska.
Koska opetan useampaa ryhmää, yritän järjestää talven ohjelmistoon monenlaista opetettavaa: välineitä ja välineettömiä, kansantansseja, baladia ja estradityyliä, hauskaa ja haikeaa. Vaikka näillä seuduin etäisyydet ovat kohtuullisen pitkät, muutamat oppilaat käyvät useammassa eri ryhmässä. Heillekin on mukava tarjota erilaisia haasteita eri ryhmissä.
Tänään alkaa lukukausi, ja suunnitelmat ovat valmiina -- tai siis suunnitelmarunko on olemassa. Viime vuosista oppineena teen lopulliset päätökset talven mittaan opetettavista asioista ja koreografioista vasta muutaman seuraavan viikon aikana, kun näen, millaista sakkia tänä vuonna mihinkin ryhmään tulee. Silloin tarjonta vastaa parhaiten kysyntää.
Vielä tänään: Randa Turussa
Kuten jo viikko sitten varoittelin, kaikkien Turun seudulla asustavien kannattaa ottaa tänään suunta Suomen entiseen pääkaupunkiin. Turun konservatoriossa nähdään viime lauantailta pikauusintana Hopeinen Kuu -näytös, tähtenä Randa Kamel.
Tulevana lauantaina voi nykyisessä pääkaupungissamme ottaa kunnon tanssiputken: Peppina Lindfors ratkoo ympärimeno-ongelmia, ja Mohamed El Hosseny kertaa syyskauden aluksi opitut koreografiat.
Syksy on tullut -- huivit ja hanskat esiin ja tanssimaan!
Kategoria:
Yleinen
10.09.2007 - 08:58
Muistan, miten törmäsin itämaiseen tanssiin ensimmäisen kerran. Se oli Jyväskylän Liikunnalla (toisin sanoen L-rakennuksessa) kahden ison salin välisessä portaikossa noin vuonna 1993. Olin tulossa tai menossa, ja käytävällä odotteli joukko naisia huivit lantiollaan. Mitä silloin ajattelin?
Ovatpa omituisia.
Tanssiurani alkuaikoina teki mieli sitoa huivi ylös vyötärölle, sille korkeudelle olin tottunut laittamaan vyöt. Noihin aikoihin kenelläkään ei ollut lantiohousuja eikä napa näkynyt katukuvassa. Sitkeän mallioppimisen myötä huivit alkoivat asettua lantiolle, ja nyt ei mieleenkään tulisi kiristää huivia sen ylemmäs.
***
Kun kuulin ensimmäistä kertaa arabialaista musiikkia, se kuulosti lähinnä omituiselta. Länsimaiseen asteikkoon ja harmoniaan tottuneelle mikrointervallit ja sointujen puuttuminen eivät välttämättä olleet miellyttävä elämys.
Se otti aikansa, ennen kuin arabialainen musiikki alkoi avautua. Musiikin rakenteet ja soittimet ovat tulleet tutuiksi, rytmit hahmottuvat ja kenties myös maqamit jossain vaiheessa avautuvat. Nyt arabialaiseen musiikkiin on helppo rakastua.
***
Olin katsomassa ensimmäistä itämaisen tanssin näytöstä syksyllä 1996. Silloin takana oli melkein vuosi itämaisen tanssin tunteja. Oli jo jotain tuttua, mutta paljon outoa ja kummallista.
7HT:n näytöksen aloitti tuolloin keppitanssi, jota pidin luvalla sanoen omituisena. Musiikki oli tolkutonta vingutusta ja alussa pitkä taksim, joka ei minulle avautunut. Illan viimeisenä nähtiin Lahzon rana, Mahmoud Redan klassikkoandalusialainen. Se oli mielestäni pitkäveteinen.
Joukossa oli toki jotain ensikertalaiseen kolahtavaakin: Redan Haggalaan ihastuin heti, josko lantion jatkuva liike häkellytti. Päivi Mielikäinen esitti Issam Abo El-Nasrin aleksandrialaisen, Magda Kadous-Boersin milayabaladin Si Abdu sekä Shik shak shok -baladin. Pidin myös Heli Maanilan ja Sanna Kaidan esittämistä estraditansseista. Päällimmäinen vaikutelma illasta ei enää ollut, että onpa omituista, vaikka kaikki tanssi ei minua sykähdyttänytkään.
Tätä nykyä pidän paljon keppitansseista, mizmarvingutuksista ja kaikenmoisista taksimeista. Andalusialaista rakastan, varsinkin Lahzon ranaa.
***
Syyskauden myötä tanssin pariin löytää tiensä jälleen koko joukko uusia harrastajia. Heistä moni kummeksuu treeni- ja esiintymisasuja sekä musiikkia. Tulevan talven näytöksiin raahataan myös ystäviä ja tuttavia sekä av(i)omiehiä, joille tanssi on ensisijaisesti omituista.
Kun on pitkään tanssinut, tekee mieli tehdä jotain syvemmälle menevää ja -- herra paratkoon -- taiteellista. Mutta silti ei parane boikotoida rentoja poppiksia, iloisia ja vauhdikkaita tansseja ja rumpusooloja. Ryhmässä ja yleisössä on aina niitä, joille itämainen tanssi on omituista. Heille on hyvä vähän siloitella tietä.
Tanssiviikon tapahtumat
Syyskuu jatkuu tapahtumien merkeissä. Keskiviikkona Joroisilla Heli Turunen opettaa spanish-koreografian, järjestäjänä Seher -- Tanssin taikaa ry. Perjantaista sunnuntaihin Ähtärissä on tarjolla intensiivialkeita allekirjoittaneen ohjauksessa.
Viikonloppuna Helsingissä järjestetään Shewaya Sharqi -festivaali, jonka vieraana on Randa Kamel Egyptistä sekä Khaled Mahmoud, Magdy El-Leisy, Pille Roosi sekä kotimaisista Riikka Lindberg ja Hannele Lindgren. Viikonlopun mittaan on kursseja ja näytöksiä, perjantaina Randan tähdittämä Hopeinen Kuu -näytös ja lauantaina itämaisen tanssin show Vantaan Tikkurilassa Vernissassa.
Sen verran vielä ensi viikosta, että maanantaina nähdään Hopeinen Kuu -näytös myös Turussa.
Nautinnollista tanssiviikkoa!
Ovatpa omituisia.
Tanssiurani alkuaikoina teki mieli sitoa huivi ylös vyötärölle, sille korkeudelle olin tottunut laittamaan vyöt. Noihin aikoihin kenelläkään ei ollut lantiohousuja eikä napa näkynyt katukuvassa. Sitkeän mallioppimisen myötä huivit alkoivat asettua lantiolle, ja nyt ei mieleenkään tulisi kiristää huivia sen ylemmäs.
***
Kun kuulin ensimmäistä kertaa arabialaista musiikkia, se kuulosti lähinnä omituiselta. Länsimaiseen asteikkoon ja harmoniaan tottuneelle mikrointervallit ja sointujen puuttuminen eivät välttämättä olleet miellyttävä elämys.
Se otti aikansa, ennen kuin arabialainen musiikki alkoi avautua. Musiikin rakenteet ja soittimet ovat tulleet tutuiksi, rytmit hahmottuvat ja kenties myös maqamit jossain vaiheessa avautuvat. Nyt arabialaiseen musiikkiin on helppo rakastua.
***
Olin katsomassa ensimmäistä itämaisen tanssin näytöstä syksyllä 1996. Silloin takana oli melkein vuosi itämaisen tanssin tunteja. Oli jo jotain tuttua, mutta paljon outoa ja kummallista.
7HT:n näytöksen aloitti tuolloin keppitanssi, jota pidin luvalla sanoen omituisena. Musiikki oli tolkutonta vingutusta ja alussa pitkä taksim, joka ei minulle avautunut. Illan viimeisenä nähtiin Lahzon rana, Mahmoud Redan klassikkoandalusialainen. Se oli mielestäni pitkäveteinen.
Joukossa oli toki jotain ensikertalaiseen kolahtavaakin: Redan Haggalaan ihastuin heti, josko lantion jatkuva liike häkellytti. Päivi Mielikäinen esitti Issam Abo El-Nasrin aleksandrialaisen, Magda Kadous-Boersin milayabaladin Si Abdu sekä Shik shak shok -baladin. Pidin myös Heli Maanilan ja Sanna Kaidan esittämistä estraditansseista. Päällimmäinen vaikutelma illasta ei enää ollut, että onpa omituista, vaikka kaikki tanssi ei minua sykähdyttänytkään.
Tätä nykyä pidän paljon keppitansseista, mizmarvingutuksista ja kaikenmoisista taksimeista. Andalusialaista rakastan, varsinkin Lahzon ranaa.
***
Syyskauden myötä tanssin pariin löytää tiensä jälleen koko joukko uusia harrastajia. Heistä moni kummeksuu treeni- ja esiintymisasuja sekä musiikkia. Tulevan talven näytöksiin raahataan myös ystäviä ja tuttavia sekä av(i)omiehiä, joille tanssi on ensisijaisesti omituista.
Kun on pitkään tanssinut, tekee mieli tehdä jotain syvemmälle menevää ja -- herra paratkoon -- taiteellista. Mutta silti ei parane boikotoida rentoja poppiksia, iloisia ja vauhdikkaita tansseja ja rumpusooloja. Ryhmässä ja yleisössä on aina niitä, joille itämainen tanssi on omituista. Heille on hyvä vähän siloitella tietä.
Tanssiviikon tapahtumat
Syyskuu jatkuu tapahtumien merkeissä. Keskiviikkona Joroisilla Heli Turunen opettaa spanish-koreografian, järjestäjänä Seher -- Tanssin taikaa ry. Perjantaista sunnuntaihin Ähtärissä on tarjolla intensiivialkeita allekirjoittaneen ohjauksessa.
Viikonloppuna Helsingissä järjestetään Shewaya Sharqi -festivaali, jonka vieraana on Randa Kamel Egyptistä sekä Khaled Mahmoud, Magdy El-Leisy, Pille Roosi sekä kotimaisista Riikka Lindberg ja Hannele Lindgren. Viikonlopun mittaan on kursseja ja näytöksiä, perjantaina Randan tähdittämä Hopeinen Kuu -näytös ja lauantaina itämaisen tanssin show Vantaan Tikkurilassa Vernissassa.
Sen verran vielä ensi viikosta, että maanantaina nähdään Hopeinen Kuu -näytös myös Turussa.
Nautinnollista tanssiviikkoa!
Kategoria:
Yleinen
03.09.2007 - 09:46
Moni nurkka on odottanut siivoamista viikon jos toisenkin. Kesällä inspiroiduin tekemään täysjärjestelyn vaatehuoneeseen, ja viime viikolla vietin aikaa levyhyllyni parissa. Kumpikaan ei välttämättä ollut mielenterveyden kannalta järkevää.
Alkuun olin hyvin säästeliäs tekemään tanssitarpeistohankintoja, jo siksikin, että opiskelijabudjetilla rahaa ei liiemmälti ollut. 1990-luvun puolella tanssiin käyttämistäni rahoista 99 prosenttia meni tanssitunteihin ja kursseihin. Minulla taisi olla kaksi ostettua lantiohuivia ja alle viisi levyä, pari pukua ompelin esiintymisiin. Oi niitä aikoja.
Kun tanssiharrastus oli jatkunut viitisen vuotta, alkoi tuntua siltä, että huuma ei mene hetkessä ohi, ja tanssitarpeistoon voisi vähän sijoittaa rahaakin. Ja kun viisi vuotta sitten aloitin tanssinopetuksen, silloin viimeistään oli tarvetta monenlaiselle hankinnalle.
Huivit ja levyt
Jostain syystä hallitsemattomimmat hankintamäärät löytyvät juuri vaatehuoneen alimmalta hyllyltä sekä levyhyllystäni. Olen kompensoinut alkuaikojen niukkaa huivivalikoimaani sillä, että nyt minulla on lantiohuivi joka lähtöön. Kuitenkin huomaan, että opettaessani käytän yleensä muutamaan harvaa huivia, ja kun lähden kursseille, tärkein huivinvalintakriteeri onkin se, miten kevyesti ja pienessä tilassa huivi kulkee.
Olen suorastaan ansiokkaasti jo varmaan pari vuotta pelannut tanssitunneilla vanhoilla lantiohuiveilla. Tätä nykyä uusien lantiohuivihankintojen tiellä on kaksi tekijää: makuni on muuttunut vuosien mittaan hyvin kalliiksi, ja uusia, minua tosissaan hehkuttavia lantiohuiveja ei kovin usein vastaan tule. Menossa ei siis ole ostokielto, vaan käynnissä on syvän harkinnan kausi. Jos hankin uuden huivin, hankin sen todennäköisesti esiintymiskäyttöön. Toisaalta vain harvojen pukujen kanssa käytetään lantiohuivia...
Levyjen saralla harkintani on huomattavasti niukempaa, mutta se on perusteltua. Tanssia ei voi opettaa ilman kunnollista musiikkivalikoimaa. Täytyy olla koko joukko kappaleita, joissa on eri rytmi, eri tyyli, eri tunnelma. Tähän olen tainnut pyrkiä turhankin tarmokkaasti, sillä levyjä on kertynyt tolkuttomasti. Tätäkin syksyä varten on hankittuna puolentusinaa uutta tallennetta.
Toisaalta puolustus muistuttaa: joukossa on vain muutama sellainen levy, joka ei olisi pyörinyt tanssitunneilla taajaan, ja vain murto-osa levyistä on unohtunut hyllyyn. Enää en osaa kaikkien levyjeni kappalevalikoimaa ulkoa, mutta aika hyvä käsitys minulla silti siitä on, miltä leyvltä löydän millaistakin musiikkia.
Kaikesta huolimatta lantiohuivi- ja levyvalikoimani pistää minut hiljaiseksi. Missä välissä nämä kaikki on tullut hankittua? Älkää kuitenkaan ehdotelko, että harventaisin varastojani kirpputorimyynnillä -- jokaiseen huiviin ja levyyn on tallennettu koko joukko muistoja. Ja eihän muistoja voi mennä myymään!
Tanssimaan!
Tällä viikolla 7HT aloittaa odotetut viikkotuntinsa uusvanhassa studiossa Pajatie 3:ssa. Disco oriental -tunnit pyörähtävät käyntiin viikon päästä. Näin on tanssisyksy virallisesti avattu!
Muuten tällä viikolla keskitytään normaaliin tanssiarkeen. Ainoastaan lauantaina Helsingissä pääsee kurssittautumaan Mohamed El Hossenyn estradikoreografiakurssille.
Intoa ja tanssin iloa tanssisyksyyn, hyvät lukijat!
Alkuun olin hyvin säästeliäs tekemään tanssitarpeistohankintoja, jo siksikin, että opiskelijabudjetilla rahaa ei liiemmälti ollut. 1990-luvun puolella tanssiin käyttämistäni rahoista 99 prosenttia meni tanssitunteihin ja kursseihin. Minulla taisi olla kaksi ostettua lantiohuivia ja alle viisi levyä, pari pukua ompelin esiintymisiin. Oi niitä aikoja.
Kun tanssiharrastus oli jatkunut viitisen vuotta, alkoi tuntua siltä, että huuma ei mene hetkessä ohi, ja tanssitarpeistoon voisi vähän sijoittaa rahaakin. Ja kun viisi vuotta sitten aloitin tanssinopetuksen, silloin viimeistään oli tarvetta monenlaiselle hankinnalle.
Huivit ja levyt
Jostain syystä hallitsemattomimmat hankintamäärät löytyvät juuri vaatehuoneen alimmalta hyllyltä sekä levyhyllystäni. Olen kompensoinut alkuaikojen niukkaa huivivalikoimaani sillä, että nyt minulla on lantiohuivi joka lähtöön. Kuitenkin huomaan, että opettaessani käytän yleensä muutamaan harvaa huivia, ja kun lähden kursseille, tärkein huivinvalintakriteeri onkin se, miten kevyesti ja pienessä tilassa huivi kulkee.
Olen suorastaan ansiokkaasti jo varmaan pari vuotta pelannut tanssitunneilla vanhoilla lantiohuiveilla. Tätä nykyä uusien lantiohuivihankintojen tiellä on kaksi tekijää: makuni on muuttunut vuosien mittaan hyvin kalliiksi, ja uusia, minua tosissaan hehkuttavia lantiohuiveja ei kovin usein vastaan tule. Menossa ei siis ole ostokielto, vaan käynnissä on syvän harkinnan kausi. Jos hankin uuden huivin, hankin sen todennäköisesti esiintymiskäyttöön. Toisaalta vain harvojen pukujen kanssa käytetään lantiohuivia...
Levyjen saralla harkintani on huomattavasti niukempaa, mutta se on perusteltua. Tanssia ei voi opettaa ilman kunnollista musiikkivalikoimaa. Täytyy olla koko joukko kappaleita, joissa on eri rytmi, eri tyyli, eri tunnelma. Tähän olen tainnut pyrkiä turhankin tarmokkaasti, sillä levyjä on kertynyt tolkuttomasti. Tätäkin syksyä varten on hankittuna puolentusinaa uutta tallennetta.
Toisaalta puolustus muistuttaa: joukossa on vain muutama sellainen levy, joka ei olisi pyörinyt tanssitunneilla taajaan, ja vain murto-osa levyistä on unohtunut hyllyyn. Enää en osaa kaikkien levyjeni kappalevalikoimaa ulkoa, mutta aika hyvä käsitys minulla silti siitä on, miltä leyvltä löydän millaistakin musiikkia.
Kaikesta huolimatta lantiohuivi- ja levyvalikoimani pistää minut hiljaiseksi. Missä välissä nämä kaikki on tullut hankittua? Älkää kuitenkaan ehdotelko, että harventaisin varastojani kirpputorimyynnillä -- jokaiseen huiviin ja levyyn on tallennettu koko joukko muistoja. Ja eihän muistoja voi mennä myymään!
Tanssimaan!
Tällä viikolla 7HT aloittaa odotetut viikkotuntinsa uusvanhassa studiossa Pajatie 3:ssa. Disco oriental -tunnit pyörähtävät käyntiin viikon päästä. Näin on tanssisyksy virallisesti avattu!
Muuten tällä viikolla keskitytään normaaliin tanssiarkeen. Ainoastaan lauantaina Helsingissä pääsee kurssittautumaan Mohamed El Hossenyn estradikoreografiakurssille.
Intoa ja tanssin iloa tanssisyksyyn, hyvät lukijat!
Kategoria:
tilpehöörit
27.08.2007 - 08:58
Vuoden kohokohtana monilla harrastajilla on esiintyminen esimerkiksi yhdistyksen kevätnäytöksessä. Syksyllä aloitetaan koreografiatreenit, ja tanssia treenataan pala palalta valmiiksi kokonaisuudeksi, kunnes näytöksen kynnyksellä ollaan enemmän tai vähemmän valmiina. Suunnitellaan ja hankitaan puvut, toisinaan tartutaan itse saksiin ja neulaan.
Esiintymispäivänä useampi tunti hurahtaa valmistautumiseen: meikkaamiseen, hiusten laittoon, lämmittelyyn ja yleiseen odotteluun. Lopulta lavalla käväistään kolmesta viiteen minuuttiin, ja se on siinä.
Useimmille harrastajille tämä on riittävästi, mutta kokemuksen myötä lyhyeen tanssiin voi olla hankala motivoitua: "Teen kaiken tämän työn talven mittaan, jotta saan olla vaivaiset kolme minuuttia lavalla." Jos ajattelee pelkkää esiintymistä, ei siinä paljon järkeä olekaan.
Katselin eilen Osakan MM-kisojen miesten satasta. Ne miehet ovat treenanneet vuosia joka päivä, matkustaneet maailman toiselle puolelle, kääntäneet elimistönsä kellon paikalliseen aikaan ja valmistautuneet viimeisen päälle -- jotta saavat pyrähtää korkeintaan neljä kertaa etusuoran kymmenessä sekunnissa.
Tanssia -- tai muuta suoritusta -- ei voi arvottaa minuuteissa. Alle kolmen minuutin tanssi, joka on viimeisen päälle treenattu ja harkittu, toimiva kokonaisuus, on useimmiten katsojille mukavampi elämys kuin seitsemänminuuttinen, joka kahlataan läpi. Ja niin se on muuten esittäjälleenkin.
Kuun vaihteessa
Tänään Espoossa Soukan palvelutalossa alkaa itämaista tanssia nuorille, järjestäjänä Shamadaan ry. Keskiviikkona Joroisilla Heli Turunen pitää tiukat tekniikkatreenit, järjestäjänä Seher -- Tanssin taikaa ry. Torstaina Vantaalla Sälämät ry. esittää perinteiseen tapaansa itämaisia tansseja Veininmllyllä.
Lauantaina Hosseny jatkaa Helsingissä koreografiasarjaansa videoclip-tyylisellä tanssilla. Vantaalla Tanssitalo Juuliassa puolestaan leireillään Takaisin lomalaitumilta -teemalla: Taikku ohjaa estradia ja disco orientalia, ja illan päätteeksi Juuliassa juhlitaan nelivuotisbileiden merkeissä.
Jyväskylässä 7HT:n opetus alkaa viikon päästä ja disco oriental -tunnit kahden viikon kuluttua, ilmoittautumiset osoitteella kurssit (at) 7ht.fi.
Tanssin iloa, hyvät lukijat!
Esiintymispäivänä useampi tunti hurahtaa valmistautumiseen: meikkaamiseen, hiusten laittoon, lämmittelyyn ja yleiseen odotteluun. Lopulta lavalla käväistään kolmesta viiteen minuuttiin, ja se on siinä.
Useimmille harrastajille tämä on riittävästi, mutta kokemuksen myötä lyhyeen tanssiin voi olla hankala motivoitua: "Teen kaiken tämän työn talven mittaan, jotta saan olla vaivaiset kolme minuuttia lavalla." Jos ajattelee pelkkää esiintymistä, ei siinä paljon järkeä olekaan.
Katselin eilen Osakan MM-kisojen miesten satasta. Ne miehet ovat treenanneet vuosia joka päivä, matkustaneet maailman toiselle puolelle, kääntäneet elimistönsä kellon paikalliseen aikaan ja valmistautuneet viimeisen päälle -- jotta saavat pyrähtää korkeintaan neljä kertaa etusuoran kymmenessä sekunnissa.
Tanssia -- tai muuta suoritusta -- ei voi arvottaa minuuteissa. Alle kolmen minuutin tanssi, joka on viimeisen päälle treenattu ja harkittu, toimiva kokonaisuus, on useimmiten katsojille mukavampi elämys kuin seitsemänminuuttinen, joka kahlataan läpi. Ja niin se on muuten esittäjälleenkin.
Kuun vaihteessa
Tänään Espoossa Soukan palvelutalossa alkaa itämaista tanssia nuorille, järjestäjänä Shamadaan ry. Keskiviikkona Joroisilla Heli Turunen pitää tiukat tekniikkatreenit, järjestäjänä Seher -- Tanssin taikaa ry. Torstaina Vantaalla Sälämät ry. esittää perinteiseen tapaansa itämaisia tansseja Veininmllyllä.
Lauantaina Hosseny jatkaa Helsingissä koreografiasarjaansa videoclip-tyylisellä tanssilla. Vantaalla Tanssitalo Juuliassa puolestaan leireillään Takaisin lomalaitumilta -teemalla: Taikku ohjaa estradia ja disco orientalia, ja illan päätteeksi Juuliassa juhlitaan nelivuotisbileiden merkeissä.
Jyväskylässä 7HT:n opetus alkaa viikon päästä ja disco oriental -tunnit kahden viikon kuluttua, ilmoittautumiset osoitteella kurssit (at) 7ht.fi.
Tanssin iloa, hyvät lukijat!
Kategoria:
estradilla
20.08.2007 - 09:33
Hyvät lukijat. Tämä itämaisen tanssin blogi täyttää vuoden. Sen kunniaksi on aika pohtia syntyjä syviä. Päivän kysymys: miksi tanssin?
Joku järkevä syyhän siihen täytyy olla, kun yli 11 vuoden ajan itämainen tanssi on vaikuttanut elämääni. Siellä alkupäässä oli muutama vähemmän aktiivinen tanssivuosi, kun esikoinen syntyi ja sen sellaista, mutta kahdeksisen vuotta olen nyt tanssinut tauotta, ja alkamassa on kuudes opetustalvi.
Aloitin itämaisen siksi, että tanssiminen kiinnosti ja selkäni oli jumissa, kiitos intensiivisen opiskelun, seminaaritöiden kirjoituksen ja tenttikierteen. Vähän minua arvelutti, kun musiikki oli niin omalaatuista ja ihmisillä oli kummallisia huiveja hassusti lantiolla eikä vyötäröllä. Mutta koska olin jostain kuullut, että itämainen tanssi on hyväksi selkäongelmiin, totesin, että jo pelkästään sen vuoksi (ja sen varjolla) voi tanssiin mennä tutustumaan.
Sittemmin tanssimotivaattorina toimi esiintyminen -- minuahan ei ole saanut pidettyä lavalta pois millään, ei ennen tanssiuran alkua eikä sen jälkeen. Jossain vaiheessa tanssimaan innosti erityisesti hyvä seura, ja olipa tuossa vuosikymmenen alussa sekin vaihe, jolloin tärkein syy oli se, että pääsin pois kotoa ihan yksin. Ei tarvinne kauan arvailla, että silloin talossa oli pieni vauva...
Tämän päivän lista
Miksi tanssin tänään, 11½ vuotta ensimmäisen itämaisen tanssin tuntini jälkeen? Siksi, etten enää ymmärrä, mitä tekisin, jos en tanssisi.
Rakastan arabialaista musiikkia. Se otti vähän aikaa, erityisesti mikrointervalleihin tottuminen, kun on ikänsä yrittänyt opetella soittamaan puhtaasti puolisävelaskeleissa kulkevaa musiikkia. Tätä nykyä löydän eri musiikkityyleistä -- arabialaisesta, länsimaisesta, klassisesta, jazzista, etnosta -- enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.
Kehonhallinta tuottaa mielihyvää. Ihmiselle, joka ei viitisentoista vuotta sitten tiedostanut lihaksistoaan eikä osannut käyttää kehoaan hyödyksi jokapäiväisessä toiminnassa, kropan hahmottuminen ja kyky kontrolloida eri lihaksia ja lihaskerrostumia on ollut häkellyttävä kokemus.
Liikkuvuuteni ja tasapainoni on parantunut käsittämättömän paljon. Olin -- ja olen yhä -- perusjäykkä ihminen, jolla takareidet ja hartianseutu jämähtävät helposti. Sitkeä työ on kuitenkin tuottanut paljon tulosta, ja tätä nykyä kroppa liikkuu sulavammin kuin nuorempana. Pääni ei enää mene pyörälle pirueteista, liukastelen talvijäillä vähemmän kuin ennen ja osaan käyttää kehon tukipaketteja hyödykseni, kun kannan raskaita kasseja (tai lapsiani). Löydän kireät lihakset ja tiedän, miten niitä saa venytettyä -- eri asia sitten on, venyttelenkö niitä...
Pystyn improvisoimaan. Kykyni hahmottaa ja ennakoida arabialaista musiikkia ja muistaa koreografioita on petraantunut harjoituksen myötä, mutta siinä vaiheessa, kun muutama vuosi sitten tajusin, etten mene lukkoon, vaikka koreografiasta unohtuisi pätkä (tai cd-levy pomppaisi ennalta arvaamattomaan kohtaan kesken esityksen tai tanssiväline ei käyttäytyisikään ennakoidusti), tunsin hallitsevani omaa tanssiani ja luottavani itseeni. Sen jälkeen tanssiminen on ollut nautittavampaa.
Musiikin tulkinta liikkeinä on kiehtovaa. On palkitsevaa paneutua musiikkiin ja tuottaa siihen koreografia, jossa ilmennän parhaan kykyni mukaan musiikkia, sanoja ja tunnelmaa, kunnioitan itämaisen tanssin traditioita ja parhaimmillaan vielä annan mukaan jotain omasta itsestänikin.
Eikä unohtaa sovi sitä, että esiintyminen on yksinkertaisesti ihanaa. Joskus esitys menee paremmin, joskus huonommin, mutta yleensä sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekeekö ns. virheitä. Hyvä esitys on silloin, kun yleisö lähtee mukaan ja nauttii esityksestä, kun itsellä on hyvä fiilis. Huonossa esityksessä kaikki voi mennä viimeisen päälle koreografian mukaan, yleisökin voi olla sitä mieltä, että esitys oli vallan mainio, mutta oma sydän ei ole tanssissa mukana. Joskus käy niinkin.
Viikon ohjelmapaketti
Tällä viikolla varsinkin pääkaupunkiseudulla tapahtuu. Tänään siis Studio Shamsina Espan lavalla. Tanssikeitaalla on perjantaina taiteiden yön tanssit ja viikonloppuna tiivisalkeet sekä nonstop-tunteja. El Hosseny Dancen kauden alkajaistanssit lauantaina, ja sunnuntaina Jaana Lindroosin koreografiakurssilla egyptiläistä tyyliä.
Turussa Anu Toivosen tiiviskurssilla lauantaina opetellaan baladikoreografia. Allekirjoittanut aloittaa huomenna Töysässä perinteiset tiistaiteemat, jotka jatkuvat neljä viikkoa, paikallisen kansalaisopiston kauden alkuun asti. Sitä vastoin monissa tanssikouluissa viikko-opetus alkaa jo tällä tai ensi viikolla. Jyväskylässä täytyy vielä malttaa tovi: 7HT aloittaa syyskauden 3.9. ja disco oriental -tunnit 10.9.
Iloista elokuun viimeistä täyttä tanssiviikkoa!
Joku järkevä syyhän siihen täytyy olla, kun yli 11 vuoden ajan itämainen tanssi on vaikuttanut elämääni. Siellä alkupäässä oli muutama vähemmän aktiivinen tanssivuosi, kun esikoinen syntyi ja sen sellaista, mutta kahdeksisen vuotta olen nyt tanssinut tauotta, ja alkamassa on kuudes opetustalvi.
Aloitin itämaisen siksi, että tanssiminen kiinnosti ja selkäni oli jumissa, kiitos intensiivisen opiskelun, seminaaritöiden kirjoituksen ja tenttikierteen. Vähän minua arvelutti, kun musiikki oli niin omalaatuista ja ihmisillä oli kummallisia huiveja hassusti lantiolla eikä vyötäröllä. Mutta koska olin jostain kuullut, että itämainen tanssi on hyväksi selkäongelmiin, totesin, että jo pelkästään sen vuoksi (ja sen varjolla) voi tanssiin mennä tutustumaan.
Sittemmin tanssimotivaattorina toimi esiintyminen -- minuahan ei ole saanut pidettyä lavalta pois millään, ei ennen tanssiuran alkua eikä sen jälkeen. Jossain vaiheessa tanssimaan innosti erityisesti hyvä seura, ja olipa tuossa vuosikymmenen alussa sekin vaihe, jolloin tärkein syy oli se, että pääsin pois kotoa ihan yksin. Ei tarvinne kauan arvailla, että silloin talossa oli pieni vauva...
Tämän päivän lista
Miksi tanssin tänään, 11½ vuotta ensimmäisen itämaisen tanssin tuntini jälkeen? Siksi, etten enää ymmärrä, mitä tekisin, jos en tanssisi.
Rakastan arabialaista musiikkia. Se otti vähän aikaa, erityisesti mikrointervalleihin tottuminen, kun on ikänsä yrittänyt opetella soittamaan puhtaasti puolisävelaskeleissa kulkevaa musiikkia. Tätä nykyä löydän eri musiikkityyleistä -- arabialaisesta, länsimaisesta, klassisesta, jazzista, etnosta -- enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.
Kehonhallinta tuottaa mielihyvää. Ihmiselle, joka ei viitisentoista vuotta sitten tiedostanut lihaksistoaan eikä osannut käyttää kehoaan hyödyksi jokapäiväisessä toiminnassa, kropan hahmottuminen ja kyky kontrolloida eri lihaksia ja lihaskerrostumia on ollut häkellyttävä kokemus.
Liikkuvuuteni ja tasapainoni on parantunut käsittämättömän paljon. Olin -- ja olen yhä -- perusjäykkä ihminen, jolla takareidet ja hartianseutu jämähtävät helposti. Sitkeä työ on kuitenkin tuottanut paljon tulosta, ja tätä nykyä kroppa liikkuu sulavammin kuin nuorempana. Pääni ei enää mene pyörälle pirueteista, liukastelen talvijäillä vähemmän kuin ennen ja osaan käyttää kehon tukipaketteja hyödykseni, kun kannan raskaita kasseja (tai lapsiani). Löydän kireät lihakset ja tiedän, miten niitä saa venytettyä -- eri asia sitten on, venyttelenkö niitä...
Pystyn improvisoimaan. Kykyni hahmottaa ja ennakoida arabialaista musiikkia ja muistaa koreografioita on petraantunut harjoituksen myötä, mutta siinä vaiheessa, kun muutama vuosi sitten tajusin, etten mene lukkoon, vaikka koreografiasta unohtuisi pätkä (tai cd-levy pomppaisi ennalta arvaamattomaan kohtaan kesken esityksen tai tanssiväline ei käyttäytyisikään ennakoidusti), tunsin hallitsevani omaa tanssiani ja luottavani itseeni. Sen jälkeen tanssiminen on ollut nautittavampaa.
Musiikin tulkinta liikkeinä on kiehtovaa. On palkitsevaa paneutua musiikkiin ja tuottaa siihen koreografia, jossa ilmennän parhaan kykyni mukaan musiikkia, sanoja ja tunnelmaa, kunnioitan itämaisen tanssin traditioita ja parhaimmillaan vielä annan mukaan jotain omasta itsestänikin.
Eikä unohtaa sovi sitä, että esiintyminen on yksinkertaisesti ihanaa. Joskus esitys menee paremmin, joskus huonommin, mutta yleensä sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekeekö ns. virheitä. Hyvä esitys on silloin, kun yleisö lähtee mukaan ja nauttii esityksestä, kun itsellä on hyvä fiilis. Huonossa esityksessä kaikki voi mennä viimeisen päälle koreografian mukaan, yleisökin voi olla sitä mieltä, että esitys oli vallan mainio, mutta oma sydän ei ole tanssissa mukana. Joskus käy niinkin.
Viikon ohjelmapaketti
Tällä viikolla varsinkin pääkaupunkiseudulla tapahtuu. Tänään siis Studio Shamsina Espan lavalla. Tanssikeitaalla on perjantaina taiteiden yön tanssit ja viikonloppuna tiivisalkeet sekä nonstop-tunteja. El Hosseny Dancen kauden alkajaistanssit lauantaina, ja sunnuntaina Jaana Lindroosin koreografiakurssilla egyptiläistä tyyliä.
Turussa Anu Toivosen tiiviskurssilla lauantaina opetellaan baladikoreografia. Allekirjoittanut aloittaa huomenna Töysässä perinteiset tiistaiteemat, jotka jatkuvat neljä viikkoa, paikallisen kansalaisopiston kauden alkuun asti. Sitä vastoin monissa tanssikouluissa viikko-opetus alkaa jo tällä tai ensi viikolla. Jyväskylässä täytyy vielä malttaa tovi: 7HT aloittaa syyskauden 3.9. ja disco oriental -tunnit 10.9.
Iloista elokuun viimeistä täyttä tanssiviikkoa!
Kategoria:
Yleinen
13.08.2007 - 09:54
Lueskelin eilisiltana liikuntalehden vanhaa numeroa (Sport 1/2006), jossa oli mainittu monia eri tanssityylejä ja syitä, miksi kyseistä tanssia kannattaa harrastaa. Itämainen tanssi oli manittu kohdassa "Rauhallista menoa": "On myös tunteja, joissa hikoilu ei ole pääasia. Näitä tansseja voit harrastaa rauhalliseen tahtiin ja ilman hyppyjä." Totta toinen puoli, ja se on ilman muuta fakta, että itämaisen tanssin tunnilla hikoilu ja hengästyminen ei ole pääasia. Jos haluaisin vain saada hien pintaan, menisin kuntojumppaan tai stepaerobiciin.
Muita samaan kategoriaan listattuja tansseja olivat intialainen tanssi, seuratanssikurssit, nia (tanssin ja itsepuolustuksen yhdistelmä, jossa on piirteitä joogasta, tai chistä, jazzista ja aikidosta), bailatino easy, pehmeä nykytanssi ja mammasamba.
Heräsin huomaamaan, että Suomen tanssilajien kirjohan on valtaisa. Tosin suurin osa jutussa mainituista tanssilajeista on lähinnä kuntoilutansseja, ei niinkään esittämiseen ja kulttuuriperinnön kehittämiseen tähtääviä taidetansseja. Tästähän joskus kymmenen vuotta sitten käytiin valtaisaa kädenvääntöä: onko itämainen tanssi liikuntaa vai taidetta. Nykyisin lienee molempia tarjolla: opistot ja tanssikoulut tarjoavat mukavaa liikuntaa arjen vastapainoksi, mutta toisaalta pitkän linjan hurahtaneet tanssijat tekevät järjestelmällistä työtä tanssin kehittämiseksi.
Pienillä paikkakunnilla tarjonta on sitä, mihin opettajia sattuu löytymään. Omassa kansalaisopistossani opetetaan itämaisen lisäksi kantritanssia, jazztanssia ja kansantanssia (siis sitä suomalaista). Lapsille tarjolla on myös satubalettia ja baletin alkeita. Muilla paikkakunnilla tarjonnassa lienee afroa, hip hopia, sambaa, salsaa ja muita lattareita, steppausta, irlantilaista tanssia, modernia ja nykytanssia, erilaisia paritansseja lavatansseista rock'n'swing-tyyleihin... On tansseja, mistä valita.
Miksi joku päätyy harrastamaan itämaista, miksi joku jotakin muuta tanssilajia? Tanssien suosio näkyy esimerkiksi 7HT:n jäsenmäärässä: kun itämainen tanssi oli suosionsa huipulla kymmenen vuotta sitten, yhdistyksessä oli jäseniä toista tuhatta. Kun suurin itämaisen buumi meni ohitse, monet vuoden, pari harrastaneet vaihtoivat johonkin toiseen etniseen tanssiin.
Yliopisto koulutti
Toiset kokeilevat, innostuvat ja kyllästyvät, vaihtavat uuteen. Eikä siinä mitään vikaa ole: ei mikään tanssi tai liikunta ole Se Oikea jokaiselle. Ennen kuin löysin itämaisen tanssin, kävin muutaman vuoden jazztanssitunneilla. Jazz oli mukavaa, mutta olin siinä määrin opettajasidonnainen, että kun opettaja vaihtui, hyytyi minunkin mielenkiintoni. Sen verran olin jazzissa oivaltanut, että tanssi on mukavaa. Kävin pari kertaa modernin tanssin tunneilla ja huomasin heti, että tämä ei kolahda. Juuri muita tanssilajeja ei 1990-luvun puolivälissä Jyväskylän yliopistossa ollutkaan tarjolla kuin edellä mainittuja ja itämaista. Itämainen tanssi osui ja upposi.
Jos olisin nyt opiskelemassa yliopistossa, löytäisinkö tieni itämaisen tanssin tunneille? Kenties. Kävin aikoinani läpi suurimman osan yliopistoliikunnan tarjonnasta, kokeilin tavallisen jumpan, aerobicin ja venyttelyn lisäksi stepin, sliden, circuitin, combon, niska-hartiajumpan ja mitä muita silloin olikaan. Tulevana talvena Jyväskylässä näkyy olevan tarjolla ainakin seuraavia minun silmiini erikoisempia tunteja: gutbusters, bailatino, joogavenyttely, balletone, latinobic, dancemix, etnobic, combatic, aerodance ja aerobody. Lisäksi kesällä on ollut kursseina muun muassa pilatesta ja voimajoogaa. Tulee oikein ikävä yliopistoaikoja :'(.
Yliopistoliikunnan paras puoli oli se, että olemattomalla summalla pääsi kokeilemaan paljon erilaisia liikuntalajeja. Monipuolinen harrastaminen on toki tärkeää, mutta parasta on, kun löytyy sellainen oma laji, jonka parissa viihtyy. Luulenpa, että voisin pitää ainakin lattareista, afrosta ja erityisesti balletonesta -- mutta vain, jos opettaja on hyvä. Hyvän opettajan ohjauksessa innostuisin varmaan mistä tahansa. Mutta jäisinkö koukkuun ja jatkaisin myös sen vähemmän innostavan opettajan johdolla? Itämaisessa niin kävi.
Koreografioita syksyn alkuun
Viikonloppuna on Helsingissä tarjolla tanssikursseja: sunnuntaina jatkuvat jo edellisessä postauksessa mainitut Hossenyn koreografiakurssit, tällä kertaa estraditanssilla. Lauantaina Jaana Lindroos tanssittaa Shakiran tyyliin.
Viikon päästä maanantaina Studio Shamsina esittäytyy Espan lavalla.
Mitä pidemmälle elokuu kuluu, sen enemmän toimintaa on tanssirintamalla luvassa. Kohtapuoliin päästään jo viikkotuntien makuun!
Lämmintä viikkoa ja tanssin iloa!
Muita samaan kategoriaan listattuja tansseja olivat intialainen tanssi, seuratanssikurssit, nia (tanssin ja itsepuolustuksen yhdistelmä, jossa on piirteitä joogasta, tai chistä, jazzista ja aikidosta), bailatino easy, pehmeä nykytanssi ja mammasamba.
Heräsin huomaamaan, että Suomen tanssilajien kirjohan on valtaisa. Tosin suurin osa jutussa mainituista tanssilajeista on lähinnä kuntoilutansseja, ei niinkään esittämiseen ja kulttuuriperinnön kehittämiseen tähtääviä taidetansseja. Tästähän joskus kymmenen vuotta sitten käytiin valtaisaa kädenvääntöä: onko itämainen tanssi liikuntaa vai taidetta. Nykyisin lienee molempia tarjolla: opistot ja tanssikoulut tarjoavat mukavaa liikuntaa arjen vastapainoksi, mutta toisaalta pitkän linjan hurahtaneet tanssijat tekevät järjestelmällistä työtä tanssin kehittämiseksi.
Pienillä paikkakunnilla tarjonta on sitä, mihin opettajia sattuu löytymään. Omassa kansalaisopistossani opetetaan itämaisen lisäksi kantritanssia, jazztanssia ja kansantanssia (siis sitä suomalaista). Lapsille tarjolla on myös satubalettia ja baletin alkeita. Muilla paikkakunnilla tarjonnassa lienee afroa, hip hopia, sambaa, salsaa ja muita lattareita, steppausta, irlantilaista tanssia, modernia ja nykytanssia, erilaisia paritansseja lavatansseista rock'n'swing-tyyleihin... On tansseja, mistä valita.
Miksi joku päätyy harrastamaan itämaista, miksi joku jotakin muuta tanssilajia? Tanssien suosio näkyy esimerkiksi 7HT:n jäsenmäärässä: kun itämainen tanssi oli suosionsa huipulla kymmenen vuotta sitten, yhdistyksessä oli jäseniä toista tuhatta. Kun suurin itämaisen buumi meni ohitse, monet vuoden, pari harrastaneet vaihtoivat johonkin toiseen etniseen tanssiin.
Yliopisto koulutti
Toiset kokeilevat, innostuvat ja kyllästyvät, vaihtavat uuteen. Eikä siinä mitään vikaa ole: ei mikään tanssi tai liikunta ole Se Oikea jokaiselle. Ennen kuin löysin itämaisen tanssin, kävin muutaman vuoden jazztanssitunneilla. Jazz oli mukavaa, mutta olin siinä määrin opettajasidonnainen, että kun opettaja vaihtui, hyytyi minunkin mielenkiintoni. Sen verran olin jazzissa oivaltanut, että tanssi on mukavaa. Kävin pari kertaa modernin tanssin tunneilla ja huomasin heti, että tämä ei kolahda. Juuri muita tanssilajeja ei 1990-luvun puolivälissä Jyväskylän yliopistossa ollutkaan tarjolla kuin edellä mainittuja ja itämaista. Itämainen tanssi osui ja upposi.
Jos olisin nyt opiskelemassa yliopistossa, löytäisinkö tieni itämaisen tanssin tunneille? Kenties. Kävin aikoinani läpi suurimman osan yliopistoliikunnan tarjonnasta, kokeilin tavallisen jumpan, aerobicin ja venyttelyn lisäksi stepin, sliden, circuitin, combon, niska-hartiajumpan ja mitä muita silloin olikaan. Tulevana talvena Jyväskylässä näkyy olevan tarjolla ainakin seuraavia minun silmiini erikoisempia tunteja: gutbusters, bailatino, joogavenyttely, balletone, latinobic, dancemix, etnobic, combatic, aerodance ja aerobody. Lisäksi kesällä on ollut kursseina muun muassa pilatesta ja voimajoogaa. Tulee oikein ikävä yliopistoaikoja :'(.
Yliopistoliikunnan paras puoli oli se, että olemattomalla summalla pääsi kokeilemaan paljon erilaisia liikuntalajeja. Monipuolinen harrastaminen on toki tärkeää, mutta parasta on, kun löytyy sellainen oma laji, jonka parissa viihtyy. Luulenpa, että voisin pitää ainakin lattareista, afrosta ja erityisesti balletonesta -- mutta vain, jos opettaja on hyvä. Hyvän opettajan ohjauksessa innostuisin varmaan mistä tahansa. Mutta jäisinkö koukkuun ja jatkaisin myös sen vähemmän innostavan opettajan johdolla? Itämaisessa niin kävi.
Koreografioita syksyn alkuun
Viikonloppuna on Helsingissä tarjolla tanssikursseja: sunnuntaina jatkuvat jo edellisessä postauksessa mainitut Hossenyn koreografiakurssit, tällä kertaa estraditanssilla. Lauantaina Jaana Lindroos tanssittaa Shakiran tyyliin.
Viikon päästä maanantaina Studio Shamsina esittäytyy Espan lavalla.
Mitä pidemmälle elokuu kuluu, sen enemmän toimintaa on tanssirintamalla luvassa. Kohtapuoliin päästään jo viikkotuntien makuun!
Lämmintä viikkoa ja tanssin iloa!
Kategoria:
Yleinen
Kirjoittaja
Itämaista tanssia suomalaisesta perspektiivistä
Seitsemän Hunnun Tanssi ry.
